Sisäisen parantumisen liike (engl. inner healing movement) syntyi vanhojen kirkkokuntien keskellä alkaneen karismaattisen liikkeen piirissä 1960-luvulla. Karismaattisuudella tarkoitetaan kristillisyyttä, joka pyrkii palaamaan alkukristillisyyteen, jossa Pyhän Hengen yliluonnolliset lahjat (kielilläpuhuminen profetoiminen, sairaiden parantaminen rukouksella) ovat osa arkipäivän kristillisyyttä. Monet vanhojen kirkkojen kristityt halusivat jättää taakseen kristillisyyden, joka uskoi Pyhän Hengen voimaan vain teoriassa. He totesivat, että kirkkoihin tunkeutunut valistusfilosofia oli ”ajanut Jumalan taivaaseen ja jättänyt ihmisen yksinään maan päälle”. He palasivat takaisin kristillisene uskoon, johon kuului ihmeet ja Pyhän Hengen voiman kokeminen.
Nämä kristityt suhtautuivat myönteisesti psykologian tuomaan tietoon ihmisen psyyken elämästä, mutta uutta oli se, että he rukoilivat Jumalaa parantamaan sisimmän kivut. Rukous ei ollut pakoa kipeistä asioista vaan niistä puhuttiin turvallisille ihmisille, jotka rukoilivat Jeesuksen rakkautta tulemaan kipuun.
Sisäisen parantumisen opetus käyttää psykologiaa siinä määrin kun se on yhtenevää Raamatusta nousevan maailman- ja ihmiskuvan kanssa. Raamattua pidetään ohjeellisena, ihmisten kautta tulleena Jumalan sanana.
Sisäisen parantumisen pioneerinä pidetään toisen maailmansodan jälkeen vaikuttanutta Agnes Sanfordia (1897-1982), joka oli karismaattinen episkopaali. Sanford huomasi, että menneisyyden trauman läpikäyminen rukouksessa ei vain parantanut kipeää tunnetta vaan saattoi parantaa myös kehon sairauksia. Agnesin kirja The Healing Light, Parantava valo julkaistiin vuonna 1947 ja siitä tuli nopeasti best seller. Agnes yritti kuvata kokemuksia Pyhän Hengen voimasta uusilla termeillä, jotka kriitikot leimasivat parapsykologiaksi. Agnes Sandford ei kuitenkaan ollut okkultisti tai parapsykologi vaan varoitti niistä ilmiöistä. Hän perusti vuonna 1955 Pastoral Care School’in, jossa opetettiin papistolle ja terveydenhuoltoalan henkilökunnille parantavaa rukousta.
Myöhemmin John & Paula Sanford, Francis McNutt, Ruth Carter-Stampleton, Leanne Payne, Andrew Comiskey, Mario Bergner, Dennis & Rita Bennet ja Mary Pytches ovat tulleet tunnetuksi kirjoistaan ja sisäisen parantumisen seminaareistaan.
Sisäisen parantumisen ajatukset rantautuivat Suomeen 1970-luvulla kirjojen kautta. Näkemykset saivat kannatusta erityisesti luterilaisen kirkon piirissä.
Sisäiseen parantumiseen liittyvää toimintaa ja koulutusta ovat järjestäneet 1990-luvun alusta lähtien erityisesti Kansan Raamattuseura, Aslan ry, Kristillinen tervehtymiskeskus (CHC ry), Suomen Elijah ja RE-sielunhoitokoulutus.
Mitä on sisäinen parantuminen? Leanne Payne, Andrew Comiskey, John & Paula Sandford ja Seppo Jokinen vastaavat tähän kysymykseen eri tavoin, vaikka vastauksista löytyy yhdistäviäkin tekijöitä.
Leanne Paynen ja Andrew Comiskeyn opetukset ovat vaikuttaneet paljon Aslan ry:n toimintaan. Suomen Elijah perustuu John & Paula Sandfordin opetuksiin. Seppo Jokisen kirjojen, luentojen ja terapiatyön vaikutus näkyy Kristillisessä tervehtymiskeskuksen ja RE-sielunhoitoterapeutit ry:n toiminnassa.
Pastoral Care Ministries -järjestön johtaja Leanne Payne
”Muistojen parantuminen tarkoittaa syntien anteeksisaamista. Se on sydämen kokemus syntien anteeksisaamisesta tietyssä kipeässä kohdassa, jossa anteeksiantoa tarvitaan… Rukouksessa muistojen parantumiseksi emme vain tunnusta omia syntejämme vaan annamme anteeksi ihmisille ja olosuhteille, jotka ovat niin paljon murehduttaneet ja haavoittaneet meitä. Usein meidän on lopetettava sen kieltäminen, että meitä vastaan on tehty syntiä.” (Leanne Payne: Restoring Christian Soul Through Healing Prayer. 1991, s. 68, 73. Kingsway Publications: Eastbourne.)
”Jos etsin itseäni, en koskaan löydä itseäni – vain monet pirstoutuneet minäni osat. Mutta kun etsin Häntä, huomaan ennen pitkää, että koko minuuteni on Jeesuksen yhteydessä.” (Leanne Payne Särkynyt minäkuva. Seksuaalinen eheytyminen parantavan rukouksen avulla.1994, 166. Kristillinen tervehtymiskeskus – CHC ry: Turku.)
”Kun todellinen tiede antaa meille uutta tietoa ihmisestä, kristityn tulee vastaanottaa kiitollisena tämä uusi tietämys sekä parantuneet hoitomenetelmät.” (Leanne Payne: Parantava läsnäolo. 1998, s. 49. Päivä: Jyväskylä.)
”Saatamme olla kristittyjä, mutta kypsymättöminä tai psyykkisesti rikkinäisinä emme kuitenkaan pysty elämään todellisesta keskuksesta käsin. Sen sijaan elämme sairaista tunteista, asenteista ja – kuten tulemme näkemään – kuvista tai symboleista, joilla ei ole mitään tekemistä uuden minämme kanssa Kristuksessa. Todellisen keskuksen löytämisen tiellä on kolme estettä. Kaksi niistä liittyy syntien anteeksiantamiseen – joko emme kykene antamaan anteeksi toisille tai emme pysty vastaanottamaan anteeksiantoa Jumalalta. Kolmas este liittyy omaan sisäiseen kuvaan itsestämme ja kyvyttömyyteen hyväksyä itsemme. Mitä enemmän ihminen elää itseensä kohdistuvista sairaista asenteistaan ja tunteistaan käsin, sitä vaikeampi hänen on löytää todellista keskusta, jossa Jumala asuu, puhuu ja vahvistaa häntä” (ks. ed. s.100)
”Jeesus antoi seuraajilleen voiman ja käski heidän parantaa ihmisiä, koska Hän tiesi kaikkien olevan rikkinäisiä ja eristäytyneitä suhteessaan muihin ja itseensä. Eheytyäksemme ja kypsyäksemme ihmisinä meidän on tunnustettava elämässämme olevat eristäytymiset ja tehtävä niistä parannus. Tärkein erottautuminen on itsemme ja Jumalan välillä, minkä vuoksi olemme erkaantuneet myös toisista, luonnosta ja omasta syvimmästä itsestämme.” (ks. ed. s.39).
”Jumalalta tulevia sanoja kuunnellessamme me muutumme juuri sellaiseksi kuin meidät on luotukin. Tiivistettynä juuri tätä on rukoustyö ihmisten hengellisen ja psyykkisen eheytymisen puolesta. Se on vain sitä, että kutsutaan Herraa olemaan läsnä, tullaan Hänen läsnäoloonsa yhdessä avuntarvitsijan kanssa ja kuunnellaan siinä Jumalan parantavaa sanaa, jota Hän jatkuvasti lähettää haavoittuneille ja muista vieraantuneille ihmisille. Jatkamme Hänen kuuntelemistaan yhdessä avuntarvitsejan kanssa, kunnes tämä on oppinut itse kuuntelemaan Häntä.” (ks.ed. s.71.)
”Parantavassa rukouksessa ei ole kyse mistään ’pikakorjauksesta’ eikä se ohita hidasta ja tasaista kasvua. Se raivaa tietä ja tekee edistymisen mahdolliseksi. Parantavassa rukouksessa sovelletaan sitä voimaa, joka annettiin meille helluntaina – sitä voimaa, joka tulee Jumalan läsnäolosta meidän kanssamme ja joka virtaa ulos meistä hiljaisesti, tunkeilematta tai joskus hyvinkin dramaattisesti ihmisten parantumiseksi.” (ks. ed. s.74-75.)
”Kyky tuntea kipua on tärkeä osa parantumista. Kärsijä on tähän asti tukahduttanut ja kieltänyt kuvun juuri siksi, että se on tuskallista. Nyt hänen on kuitenkin saatava kipu ylös ja ulos itsestä. Hänen on opittava ymmärtämään, että ristin juurella seistessä ja kärsiessä kivulle löytyy paikka ja loppu… On ihmeellistä seisoa Kristuksessa, samastua Hänen kärsimykseensä meidän puolestamme, surra loppuun surumme, luovuttaa pois vihamme ja nimetä niistä jokainen sekä antaa samalla toisille anteeksi.” (ks.ed. s.256.)
Elävät vedet -eheytymisohjelman isä, Desert Stream Ministries-järjestön johtaja Andrew Comiskey
”Elävät vedet -ryhmissämme Isän läsnäoloa harjoitetaan monella tapaa… Ensimmäinen tapa on harjoittaa Isän läsnäoloa on palvonta. Jokainen kokoontuminen aloitetaan ylistämällä Jumalaa ja avautumalla Hänen armolliselle kosketukselleen. Palvoessamme Jumalaa Hän täyttää meidät läsnäolollaan ja valtaa meidät rakkaudellaan…
Intohimojen asettaminen uusiin uomiin on erittäin olennainen osa eheytymisprosessia… Ihmistä, joka painiskelee elämäänsä hallitsevien mielihalujen ja vääristyneiden minäkuvien verkoston kanssa, on mahdotonta parantaa pelkän sielun analyysin avulla. Hänen sielunsa tarvitsee Luojansa kohtaamista ja Hänen rakkaudessaan kylpemistä, mikä oli Luojan alkuperäinen tarkoituskin… tuon suurimman intohimon herättäminen vaatii oman aikansa sekä toisten erityistä rukousta ja läsnäoloa. Monet eivät pysty avautumaan ylistyksen ilmapiirissä. Kaikista syyllisyyden ja häpeän painamista ihmisistä ja niistä, joiden rikkinäiset suhteet vanhempiin vääristävät heidän jumalakuvaansa, sekä niistä, joita sitoo sellainen kristillinen tausta, jossa korostettiin Jumalasta tietämistä Hänen tuntemisensä sijaan, voi tuntua lähes mahdottomalta astua mukaan palvonnan elävöittävään virtaan…
Se, että Elävät vedet -ohjelma perustuu työskentelyyn ryhmissä auttaa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa…
Herra voi antaa tiedon tai viisauden sanoja ryhmäläisten itsensä kautta. Pienryhmissä ohjelman osanottajat rukoilevat vielä toistensa hengellisen uudistumisen puolesta. Uudistumisen tavoitteluun liittyvistä turhautumista ja onnistumisista keskustellaan. Jonkun kohdalla pelkkä veljen tai sisaren rohkaiseva sana voi poistaa esteet Isän Jumalan huolenpidon vastaanottamiselta.” (Andrew Comiskey: Täyteen mieheyteen ja koko naiseksi. 1997, s.52-53,54 Päivä: Jyväskylä.)
”Ensiksikin henkilökohtainen eheytymisemme ei voi olla ensimmäinen tavoitteemme, koska Jeesus on korkein päämäärämme… emme voi olettaa, että olisimme elinaikanamme täysin vapaat seksuaalisista kamppailuista. Seksuaalisuutemme on ihmisyytemme perusosa, jossa säilyvät langenneen aikakauden merkit. Se tarkoittaa sitä, että homoseksuaalisuuden kanssa kamppaileva saattaa yhä edelleen kokea homoseksuaalisia kiusauksia; seksuaalisen hyväksikäytön uhri saattaa yhä joskus kokea itsensä uhatuksi joissakin tilanteissa ilman, että sille löytyisi mitään järjellistä selitystä; entinen seksiriippuvainen saattaa tarvita jatkuvaa tilivelvollisuutta oman heikkoutensa alueella. Mikään näistä ei kuitenkaan mitätöi Jumalan parantavaa voimaa. Se ainoastaan tekee tuosta eheytymisestä osan sitä dynaamista eheäksi tulemisen prosessia, joka ei pääty, ennen kuin näemme Jeesuksen taivaassa. Kamppailija voi kuitenkin aivan kohtuullisesti olettaa tulevansa elämänsä aikana tarpeeksi eheäksi, jotta hänellä voi olla tyydyttäviä heteroseksuaalisia suhteita. Tarkoitan tällä kykyä olla läheisessä mutta ei-eroottisessa yhteydessä samaan sukupuoleen ja vapautta kohdata vastakkainen sukupuoli haluttuna, kiinnostusta – ei pelkoa tai vastenmielisyyttä – herättävänä kohteena.” (ks. ed. s.197, 198)
”Läheiset ihmissuhteet toisiin uskoviin ovat eheytymisen elinehto… Lyhyesti sanottuna eheytymisprosessiin aidosti antautuneet kamppailijat antavat Jumalan ja toisten tuntea itsensä. He eivät enää piiloudu pelosta hiljaisen ja häpeällisen kamppailunsa varjoon. Valo murtautuu pimeyteen. Heidän olemuksensa sisimmässä olevalla valtaistuimella, johon seksuaalisuuskin sisältyy, istuu nyt Jeesus. Eheytymisprosessi tulee kuitenkin pysymään tuskallisena ja joskus työläänäkin. Kristus kuitenkin hallitsee ja auttaa kamppailijaa ojentautumaan.” (ks.ed.s.210.)
John & Paula Sandford: Sisäisen ihmisen uudistuminen
”Sisäinen parantuminen on… rukousta ja ohjausta pyhityksen ja kristityn muuttumisen toteutumiseksi… Muuttumiseen sisältyy pyhitysprosessi, jossa sisäisellä parantumisella on päärooli… Se on prosessi, jossa Pyhä Henki vie meidät yhä enemmän kuolemaan ristille ja uuteen elämään Jeesuksessa… ’Sielun parantumista’ ei ole olemassakaan, jos emme tarkoita sillä kuolemaa ja uudestisyntymistä uuteen elämään. Ilman ristiä ei olemassa mitään parantumista. Tie elämään merkitsee tietä kuolemaan (Joh. 12:24; Matt. 10:39). Siksi sisäistä parantumista pitäisi todella sanoa ’kaikkien kristittyjen neuvomiseksi ja rukoukseksi pyhitykseen ja muutokseen… Sisäisen parantumisen päämäärä on muuttaa yksilöt – ja itse asiassa koko Kristuksen ruumis – aikuisuuteen, Kristuksen täyteyttä vastaavaan kypsyyteen (Ef. 4:13) (Sandford, John & Mark: Deliverance and Inner Healing. 1992, s.18, 52, 53. Chosen Books: Grand Rapids, Michigan.)
”Emme voi mennä ristille ohittamatta Getsemanea. Se tarkoittaa sitä, että tunnistamme syntimme ja kamppailemme tunteiden kanssa voidaksemme hylätä kiinnekohdat vanhaan elämään. Jos emme suostu tähän me nappaamme takaisin vanhat tapamme ristiltä ennen kuin Hän on huutanut ’Se on täytetty’. Anteeksianto tapahtuu ennen kuolemaa. Jeesuskin rukoili ’Isä, anna heille anteeksi’ monia tunteja ennen kuin Hän oli valmis julistamaan päätöksen: ’Se on täytetty’ ” (John & Paula Sandford: Transformation of Inner Man. 1982, 104. Victory House Inc.: Tulsa)
”Olemme havainneet lainalaisuuden, että ne ihmiset eivät toivu, jotka pelkästään toivovat kivun poistumista. Ne, jotka haluavat jatkaa itsekästä, itsekeskeistä elämäänsä eivät koskaan tule vapaiksi ja onnellisiksi. He haluavat vain paeta ongelmia (joita Jumala nimenomaan käyttää herättääkseen heidät), jotta he voivat jatkaa itsekkään jumalansa, mammonan mielihyvän palvontaa. Ne, joiden ilona on antaa elämänsä muiden palvelemiseen kokevat nopeasti hyvinvointia ja onnea. Itse asiassa elämän salaisuus on sen menettäminen.” (ks. ed. s. 119.)
Pastori-terapeutti Seppo Jokisen ”rikotusta eheä”-sielunhoito
”Psykoterapia on psyykkisten häiriöiden psykologinen hoitomuoto, jossa hoidettavan ja terapeutin välille muodostuvan ihmissuhteen avulla pyritään korjaamaan hoidettavan ihmissuhteissa ilmeneviä vaikauksia. Sielunhoito on kristillistä terapiaa. Siinä sielunhoitaja pyrkii auttamaan hoidettavaa hänen sisäisissä ongelmissaan. Sielunhoitaja käyttää apunaan rukousta ja hengellisiä lahjoja, jotka Jumala on hänelle antanut. Sielunhoito perustuu kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan eheyttävään ja parantavaan työhön ihmisen elämässä. Rikotusta eheä -menetelmässä käytetään hyväksi sekä terapian että sielunhoidon työkaluja. Menetelmä perustuu Jumalan parantavaan työhön. Sielunhoitaja ja Jumala ovat yhteistyössä hoidon eri vaiheissa. On hyvä heti alussa tehdä selväksi, mikä työnjako heidän välillään vallitsee. Sielunhoitaja kartoittaa hoidettavan haavat ja selvittää niiden syntymekanismit, kun taas Jumala johdattaa koko prosessia ja tekee varsinaisen eheyttävän ja parantavan työn Pyhän Hengen kautta… Tavoitteena on, että hoidettava voisi sisäisesti eheytyä ja parantua niistä vammoista, jotka hänen elämäänsä rampauttavat. Keskustelun ja kuuntelemisen avulla terapeutti pyrkii kartoittamaan ja analysoimaan hoidettavan avuntarpeen. Jumalalla on keskeinen rooli Rikotusta eheä -menetelmässä. Ilman Jumalan parantavaa vaikutusta tämä menetelmä on ajan tuhlaamista! Sielunhoitajalla on erityisesti kaksi hengellistä työkalua, joiden kautta Jumalan merkitys korostuu: rukous ja synninpäästö.” (Seppo Jokinen: Rikotusta eheä. 1993, s. 14,15-16,17. Päivä Osakeyhtiö: Jyväskylä.)
”Sielunhoitajalla tulisi olla myös asianmukainen peruskoulutus. Hänen ihmiskuvansa tulisi olla riittävän syvä, ja hänellä tulisi olla ymmärrystä ihmisen kehityksestä. Psykologinen ja terapiakoulutus on hyödyksi… yleensä niistä ihmisistä tulee parhaita sileunhoitajia, jotka ovat itse kulkeneet kivikon ja louhikon kautta tasaiselle tielle eli eheytyneet itse.” (ks. ed. s.168-169.)