Käänteiset rajani ja massiivinen pahoinvointi
Mielestäni toimiva määritelmä rajoista on se, että niiden tehtävänä on pitää hyvä sisällä ja paha ulkona. Voi kuitenkin käydä niin, että rajat toimivat täysin päinvastoin; kaikki se paha olo jää sisään ja hyvä pysyy visusti ulkopuolella! Jotenkin näin kävi minullekin. Jo varhain lapsena eristäydyin omaan maailmaani, koska en saanut aikuisiin sellaista myönteistä kontaktia, jonka kautta olisin saanut ikäviin juttuihin liittyvät ikävät tuntemukset puretuksi. Siitä jäi iso vaje tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi. Tältä pohjalta pienistäkin asioista tuli pienen pojan mielessä hirmuisen isoja asioita. Näin sydämeeni varastoitui paljon pelkoa, vihaa ja häpeää. Myöhemmin tämä taipumus paketoida asioita sisään sujui ihan huomaamattoman sujuvasti. Hyvä olo pakeni minusta kauas ja vahvistelin vielä rajojani, ettei massiivinen paha oloni pian räjähtäisi kaikkien silmille. Tällainen paljastuminen oli se viimeinen niitti, jota aina pelkäsin. Vaietessani vieraannuin tunteistani, tarpeista ja tahdostani, omasta itsestäni. Koska kuitenkin kipeästi kaipasin hyväksyntää, peitin itseni vielä kiltin pojan maskilla.
Pelkoa ja vihaa
Käänteiset rajat ovat joistain kohdin kuin vanhan linnan paksut muurit, jotka estävät kohtaamista. Muuriensa sisään paennut tarvitsee keskusteluja, turvallista läheisyyttä ja aikaa avautuakseen. Toisaalta tällainen sisäänsä vetäytynyt keräilijä saattaa olla joissain asioissa vailla rajoja ja antautua epäterveeseen yhteyteen lieventääkseen tyhjyyttään. Keräilijän syvään juurtunut pelko lievittyy aikanaan turvallisten rajojen rakentuessa. Hänelle on tärkeää ottaa itse vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja luopua uhrin ja marttyyrin rooleista. Ulospäin suuntautuneempi keräilijä alkaa peloissaan manipuloida ympäristöään aktiivisemmin, eikä tunnista omia, eikä toisen rajoja. Hänelle on tärkeää hyväksyä, että toisista ihmisistä ei voi eikä saa imeä elämää.
Toinen keskeinen tunne, joka liittyy rikottuihin ja raunioituneisiin rajoihin, on viha. Nyt saa muuten kristittykin olla vihainen, mahtavaa! Vihainen ihminen saattaa kuitenkin kieltäytyä näkemästä toisten ihmisten rajoja. Äärimmillään häneltä itseltään saattaa jopa puuttua toivo siitä, että jossain voisi olla hyvää elämää toimivien rajojen sisäpuolella. Silloin hänen vihansa on tuhoavaa. Viha pukeutuu myös herkästi kriittisyyteen ja passiiviseen vastarintaan. Passiivinen vastarinta vie voimat, eikä jätä ilmapiiriin tilaa kohtaamiselle. Siihen ei auta muu kuin alkaa puhua asioista itsestään käsin ja näin ottaa itse vastuu tilanteesta.
Rajoja eri tilanteissa
Eri ihmisillä on varsin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia rajoista. Kiihkeässä hyväksynnän janossa saatamme nähdä rajat ahdistavina esteinä ihmissuhteessa kaivatulle täyttymykselle. Ihmissuhteiden raastavuutta pakenevalle puolestaan rajat ovat toivo ahdistavien kuvioiden loppumisesta.
Nehemian kirja kertoo tarinan siitä, kuinka Jumala lähettää miehen rakentamaan uudelleen Jerusalemin rikki revityt muurit. Nämä muurit olivat omana aikanaan todellinen raja oman ja vieraan kansan välillä. Paitsi kansoilla, myös kullakin ihmisellä on omat rajansa. Rajat liittyvät kokemukseen turvallisuudesta. Kuinka paljon tarvitsen ulkoisia rajoja, että voisin kokea itseni turvalliseksi? Entä missä kulkevat sydämeni rajat? Nehemia kirjasta voidaan havaita periaatteita, jotka ovat tuttuja myös henkilökohtaisten rajojen suhteen.
Nehemia rakentaa rajat
Ensinnäkään ei ole mukava herätä siihen, että turvallisuutta antavat rajat ovat raunioläjänä! Tilanteen havaitsemiseen liittyvä masentuminen on alku jollekin uudelle. (luvut 1-2)
Tilanteen arviointiin kuuluu sen tunnustaminen, miten itse olen rikkonut Jumalan antamat rajat. Jumalan puoleen kääntyminen johtaa sovintoon ja Jumalan lupausten vahvistumiseen elämässäni. Ainakin Jumala haluaa antaa minulle rajat, joiden sisällä on hyvä elää! (1:6-9)
Jotain täytyy tehdä… Ensinnäkin tarkempi tilannearvio on paikallaan. Missä ovat pahiten vaurioituneet alueet? Toimintaan tarttuminen vahvistaa toivoa. (2:3, 13)
Työhön täytyy ryhtyä yhdessä. Älä tongi elämäsi kipeitä alueita, jollei sinulla ole ihmissuhdeverkostoa, joka tukee sinua muutoksessa! Hanki riittävästi tukea tai uuvut kesken matkan! (Sopivia näihin tehtäviin ovat kaikki ne kypsät ihmiset, jotka arvostavat sinua ja vapauttasi. Sielunhoitajat, ystävät, terapeutit, hengelliset vanhemmat ja ohjaajat sopivat avuksi. (2:18, luku 3)
Varaudu siihen, että tehdessäsi muutoksia siihen, mikä sinulle sopii ja ei sovi, tulet kohtaamaan myös ivaa ja vastustusta. Vastustuksen voi nähdä tilaisuutena harjoitella selkeää itseilmaisua. (2:19, 3:5-8) Saatat myös kohdata manipulaatiota, kontrollointia, uhkailua ja juonia (luku 6). Joskus perheen häpeällisten salaisuuksien varjelu on mennyt niin pitkälle, että salaisuuden pitäminen asetetaan ihmisen edelle. Pidä kuitenkin pintasi!
Anteeksiannon prosessi on osa toimivien rajojen rakentamista (5:1-13). Ilman anteeksiantoa rajoistasi muodostuu lähinnä vankityrmä, jossa olet yksin näennäisessä turvassa, mutta onneton.
Toimivat rajat myös joustavat tarvittaessa. Ilman jonkinlaista joustavuutta toisen ymmärtäminen ja kohtaaminen ei ole mahdollista. Pelkkien sääntöjen varassa kristityn vaelluksesta tulee julmetun ahdistavaa! Jerusalemin muureihin laitettiin portit vieraiden vastaan ottamiseksi oikeaan aikaan (7:3). Välillä on tarpeen opetella laittamaan portit kiinni (siis vaikkapa menemään ajoissa kotiin ja sulkemalla kännykkä), jotta yö varmasti jää levolle. Tämäkin on ihana raja!
Anteliaisuus on rajojen harjoittamista (5:16-18). Hyväksymisen kokeminen alkaa itsestäni. Rakkautta ei irtoa vaatimalla, vaan antamalla.
Elämän rytmi, kuten arjen ja juhlan vaihtelu, on rajojen vahvistamista. (8:13-18) Tasapainoinen elämänrytmi vapauttaa iloa (8:10).
Jumalan antamat rajat kuuluvat sydämeen iloksi, eivät ahdistamaan ulkoa päin. Mistä voisi juontaa juurensa, jos en voi luottaa niihin rajoihin, joita Jumala minulle sanassaan asettaa? (8:1-18)
Ihminen on kuin temppeli, jonka rajojen sisään kuuluu Jumalan läsnäolo ja ylistäminen (luku 12). Tämä on pohja kaikelle rajojen rakentamiselle. Jumalan tekojen muisteleminen vahvistaa (luku 9).
Jyrki Laine