Andrew Chambers joutui lastenkotiin jo 6 viikkoa syntymänsä jälkeen. Hän syntyi Croydonissa, Englannissa noin 45 vuotta sitten. Ohut side äitiin katkesi, eikä Andy osannut kaivata häntä. ”Vierailupäivän jälkeen kuulin yöllä kuinka lapset itkivät ja huusivat äitejään, pyytäen ettei heitä jätettäisi lastenkotiin. Edes silloin en itkenyt. Makasin vain vuoteellani ja kuuntelin toisten itkua”, Andy kertoi.
Äidin tarve siirtyi vanhempaan lastenkodin työntekijään, jolla oli kuitenkin niin paljon lapsia huollettavana, ettei hän ehtinyt olemaan äiti Andylle. Myöhemmin Andy sai tietää, että tuo työntekijä oli orpo itsekin. Andyn oma äiti vieraili lastenkodissa ainoastaan kolmesti vuodessa: syntymäpäivänä, jouluna ja kerran kesässä.
Lastenkodissa oli tapana laittaa parasta päälle äitien tullessa käymään; se antoi kodin toiminnasta hyvän kuvan. Erään vierailun aikana hoitaja pyysi Andya peseytymään ja pukeutumaan.Yksi työntekijä kertoi Andylle hänen tultuaan jo aikuiseksi, että hän oli sanonut silloin: ”Minä en äitiä tarvitse.” ”Uskon sen tarkoittavan, että ennen murrosikää olin päättänyt, etten tarvitse ketään. Oli monia asioita, joihin minun oli vaikea pyytää apua. Päätin tehdä asiat itse ja olla hyvin itsenäinen. Sen seurauksena tarpeet eivät täyttyneet. Kun kasvoin, minulla oli oppimis- ja keskittymisvaikeuksia koulussa.”
Andy alkoi varastella ja tehdä rikoksia. Vanhempana hän löysi alkoholin. Myös suhde omaan seksuaali-identiteettiin alkoi vääristyä. ”Jouduin lastenkodissa keräämään joskus roskat huoneista, pääsin silloin vapaasti toisten huoneisiin. Eräästä huoneesta löysin naisen vaatteet ja laitoin ne päälleni: siitä tuli rauhallinen ja tyyni olo. En tiennyt, mistä siinä oli kysymys ja siitä syntyi käytösmalli, joka toistui elämässäni.”
Yhdestä huoneesta Andy löysi pornografiaa, joka toi mukanaan elämän fantasiamaailmassa.
Vihainen naisääni
Andyn lapsuudessa Englannissa koululaisten tuli läpäistä liikennetesti ja pyöräilykoe. Poliisi tuli kouluun vierailulle. Siellä annettiin viikon ajan pyöräilyopetusta ja opeteltiin tuntemaan liikennemerkkejä. Viikon lopussa oli ajotesti. ”Meitä oli kolme lasta lastenkodista mukana ajokokeessa. Vanhempi työntekijä sanoi, että jos läpäisisimme kokeen, saisimme ajaa pyörällä kotiin, mutta jos emme, pyörä tulisi taluttaa. Minä läpäisin kokeen, toiset eivät. Sain ajokokeen toiseksi parhaan pistemäärän koko siitä joukosta ja ajoin iloisena pyörällä kotiin”.
Lastenkotiin tultuaan Andy alkoi innoissaan ajella pyörällä pitkin kotikatua. Lopulta Andyn korvissa alkoi kuulua ääni, joka sanoi: ”Andrew Chambers, Andrew Chambers”. Koko nimen sanominen merkitsi, että jotakin oli pielessä. Ajan kulku oli tyystin unohtunut ja Andy oli jäänyt pyöräilemän liian pitkäksi aikaa. Ääni huusi Andyn nimeä hyvin vihaisena.
”Lastenkodissa lyötiin lapsia esineillä, oli se sitten puulusikka tai mikä tahansa, mikä käteen tarttui”, Andy kertoi. Hoitajan käteen oli tällä kertaa tarttunut bambukeppi. ”Kun näin hoitajan kasvot tajusin, että nyt tulee ongelmia. Juoksin pakoon portaiden alle ja jouduin nurkkaan. Hoitaja alkoi lyödä minua jaloille. Hän menetti täysin itsehillintänsä. Lopulta minusta tuntui, että hän ei enää hakannut ruumistani vaan sydäntäni.”
”Tämä kokemus kylvi katkeruuden siemenen sydämeeni. En ainoastaan vihannut sitä naista vaan aloin aktiivisesti vihaamaan äitiäni ja kaikkia naisia. Käsittelin vihaani kätkemällä sen. Opin rauhoittamaan naisia lastenkodissa, koulussa ja myöhemmin työpaikalla. Vihasin kuitenkin naisia sydämessäni.”
”Ristiinpukeutuminen, pornografia, naisviha ja homoseksuaalisuus olivat joitakin niistä asioista, jotka olivat elämässäni tuona aikana.
Jeesus kohtasi kivun
Andy tuli uskoon ollessaan 17-vuotias. Puoli vuotta sen jälkeen hän päätti homosuhteen, mikä tuntui kipeältä. Seurakunnan keskellä Andy koki olevansa ulkopuolinen, eikä hän puhunut kenenkään kanssa. Vielä pinnalla olevat homoseksuaalit tunteet tekivät syntien tunnustamisesta vaikeaa ja hän tunsi itsensä erilaiseksi kuin muut.
Andy yritti myös seurustella. Vuoden odottelun jälkeen hän pyysi erästä tyttöä kahville kanssaan. Tyttö suostui. Parin päivän päästä hän soitti Andylle ja sanoi, ettei tästä tule mitään. Selitykseksi Andy sai pitkän luettelon asioita. Andy ei ollut puhunut, tyttö oli listannut luetteloonsa.
Andyn kipu oli paljon pahempaa kuin mitä hänen kaverinsa olivat vastaavissa tilanteissa kertoneet. Andy pyysi paria ystäväänsä rukoilemaan puolestaan. Rukouksen aikana Andyn mieleen nousi kuva siitä, mitä vuosia aiemmin oli tapahtunut lastenkodissa.
”Näin itseni taas juoksemassa pakoon sitä lastenkodin työntekijää, paitsi että nyt pystyin näkemään kuvassa myös Jeesuksen. Kun juoksin naista pakoon, Hän juoksi perääni, ja antoi minulle halauksen. Kun se nainen tuli kepin kanssa jäljessä ja alkoi lyödä, tajusin siinä kuvassa, että keppi oli osunut Jeesuksen jalkoihin eikä minun. Näin kirjaimellisesti sen, mistä Raamattu kertoo, että isku mikä oli tarkoitettu meihin, osui Häneen. Hän kantoi meidän kipumme ja haavamme omassa ruumiissaan.”
”Se kokemus oli yksi niistä monista, jotka auttoivat minua todella luopumaan siitä katkeruuden siemenestä: katkeruudesta äitiä -, myös lastenkodin korvikeäitiä kohtaan ja naisia kohtaan ylipäänsä. Minun täytyi irtisanoutua naisvihasta, tunnustaa omat tarpeeni ja pyytää paria ystävää rukoilemaan puolestani pieneltä näyttävän lapsuuskokemuksen vuoksi.”
Lääkettä haavoihin
Andy tapasi Lontoossa suomalaisen Sirkun ja avioitui hänen kanssaan 24-vuotiaana. Andy on tänä päivänä kolmen teini-ikäisen tytön isä. Avioliitossa Andy on saanut opetella vuorovaikutustaitoja ja luopumaan mukavan miehen roolista.
”Vaimoni sanoi, etten osaa puolustaa itseäni. Kun hän riiteli kanssani, luovuin aina ja sanoin, että olet oikeassa. Hän sanoi haluavansa riidellä, että sanon oman mielipiteeni ja puolustan itseäni. Mielestäni se oli yllättävää”.
Suomessa ollessaan Andy etsi sielunhoitajaa ja lopulta löysi paljon itseään vanhemman naisen, jota hän tapasi muutaman kerran. ”En koskaan ymmärtänyt puoliakaan siitä, mitä hän sanoi. Tapaamisten lopussa hän rukoili ja aina halasi minua. Hän istui minua hyvin lähellä ja jotain minussa heräsi siinä prosessissa. Aikaisemmin kun olin istunut jonkun naisen lähellä, tuntui niin kuin iho olisi noussut kananlihalle. Ehkä siinä syntyi uutta vanhemmuutta, jota pystyin ottamaan vastaan.”
Andyn mielestä suurin parantuminen hänen elämässään tapahtui, kun hän alkoi nähdä että Jumalassa on äidillisiä ominaisuuksia; tällä alueella Andyn elämässä oli suuri vaje, eikä hän kyennyt näkemään Jumalan hoivaavaa puolta.
”Eräs naisen puheen otsikkona oli ’Jumalan äidin sydän’. Ajattelin sen olevan feminismin tunkeutumista teologiaan, mutta menin kuuntelemaan häntä. Hän kävi läpi kohtia Raamatussa, jossa Jumala esitteli itsensä äitinä.”
Puheessa käytiin läpi myös evankeliumikohta, jossa Jeesus vertasi itseään kanaemoon. ”Se auttoi minua vastaanottamaan Jumalan äidillisen sydämen omissa rukoushetkissäni.” Andy kertoi vahvistuneensa vuosien aikana maskuliinisuudessaan, mutta kyseessä on prosessi. ”Se ei tapahdu niin, että herään yhtenä aamuna ja totean, että nyt olen herrasmies”.
Rikkinäisyys on sama taustoista huolimatta
Andy Chambers toimii Aslan ry:n eheytymis- ja opetuslapseusohjelman ’Elävät vedet’ kansallisena koordinaattorina. Lisäksi hän johtaa Euroopan Elävät vedet -työtä tiiminä yhdessä hollantilaisen miehen ja englantilaisen naisen kanssa. Andy on myös luennoinut monissa seminaareissa seksuaaliseen eheytymiseen liittyen.
Andyn mielestä seksuaalisessa eheytymisessä pääasia on kasvu Kristukseen. Hän kertoi myös huomanneensa, että homo- tai lesbotaustoista tulevilla ihmisillä voi olla paljon ystävyyssuhteita, jotka jäävät pinnallisiksi. Syvät ja luotettavat ihmissuhteet puuttuvat.
”Etenkin mieshomojen keskuudessa on kokemukseni mukaan tavallista, että todelliset, läheiset ystävät puuttuvat. Ihmissuhteiden solmimisessa on suuria vaikeuksia johtuen siitä, mitä elämässä on tapahtunut. Homoseksuaaleilla epäonnistuminen ihmissuhteissa liittyy läheisesti oman sukupuolen vanhempaan. Samalla on tavallista, että suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen on isoja ongelmia”.
Andyn mielestä seksuaalinen rikkinäisyys ei heteroilla ja homoilla juurikaan poikkea toisistaan. ”Molemmilla ryhmillä rikkinäisyys on samanlaista, mutta homoseksuaalit voivat kokea enemmän kipua sen johdosta, miten ystävät kohtelevat heitä. Usein ystävät tukevat rikkinäisten heteroiden syntiä, mutta homoseksuaali voi kokea koulussa paljon hylkäämistä muiden taholta.”
Kirjoittaja: Jorma Jumppanen
Artikkeli kirjoitettu Uusi Tie -lehteä varten, jossa se on julkaistu 21.10.2010 numerossa 42 jonkin verran lyhennettynä.
Andyn yhteystiedot:
Email: inheriters[at]gmail.com