Elävät Vedet

Ensimmäistä kertaa Aslan Ry:n kesäleirille osallistuneen kurssilaisen ehdotuksesta pyysin osallistujia kommentoimaan omaa kurssikokemustaan vastineena Antti Pikkasen kuukausiliitteen kertomukseen. Annoin kurssilaisille vuorokauden aikaa vastaamiseen sähköpostilla. Tässä on muutama lyhennelmä niistä. Lue loppuun

HS:n lokakuun kuukausiliite julkaisi Antti Pikkasen artikkelin osallistumisestaan Aslan ry:n Elävät vedet-kurssille. Osallistuminen kristilliseen toimintaan ja rukouksiin ulkopuolisena tarkkailijana oli haastava tehtävä. HS perusteli Pikkasen soluttautumista harhaanjohtavilla tiedoilla vetoamalla siihen, että ”jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja” ei voida muuten selvittää toimittaja voi käyttää poikkeuksellisia keinoja. Perustelu ontuu. Aslanilla ei ole mitään salattavaa vaan olemme auliisti kertoneet toiminnastamme aina kun sitä on kysytty. Viime syksynä TV2 teki siitä jopa dokumentin. Emme tarjoa terapiaa vaan kristillistä sielunhoitoa, johon kuuluu kuunteleminen, opastus Raamatun periaatteiden mukaan elämiseen ja rukous. Tällaisen toiminnan kautta monet ihmiset ovat kertoneet kokeneensa muuttuneensa jollain elämän alueella, jotkut myös homoseksuaalisuudessaan. Elävät vedet -toiminta olisi selvinnyt toimittaja Pikkaselle jos hän olisi lukenut siitä kertovan Andrew Comiskeyn kirjan ”Täyteen mieheyteen ja koko naiseksi”, joka löytyy kirjastoistakin. Tietoa olisi ollut tarpeeksi. Osallistujille aiheutunutta mielipahaa ei helpota se, että heidän nimiään ei ole mainita, koska Pikkanen on julkaissut intiimejä tietoja ilman henkilöiden omaa lupaa. Lue loppuun

Andrew Chambers joutui lastenkotiin  jo 6 viikkoa syntymänsä jälkeen. Hän syntyi Croydonissa, Englannissa noin 45 vuotta sitten. Ohut side äitiin katkesi, eikä Andy osannut kaivata häntä. ”Vierailupäivän jälkeen kuulin yöllä kuinka lapset itkivät ja huusivat äitejään, pyytäen ettei heitä jätettäisi lastenkotiin. Edes silloin en itkenyt. Makasin vain vuoteellani ja kuuntelin toisten itkua”, Andy kertoi.
Äidin tarve siirtyi vanhempaan lastenkodin työntekijään, jolla oli kuitenkin niin paljon lapsia huollettavana, ettei hän ehtinyt olemaan äiti Andylle. Myöhemmin Andy sai tietää, että tuo työntekijä oli orpo itsekin. Andyn oma äiti vieraili lastenkodissa ainoastaan kolmesti vuodessa: syntymäpäivänä, jouluna ja kerran kesässä. Lue loppuun

Early in the week (Living Waters Leadership Training 3-8 August 2009) God spoke to me through His word:
”After I strayed, I repented; after I came to understand, I beat my breast. I was ashamed and humiliated because I bore the disgrace of my youth. — Set up roadsigns; put up guideposts. Take note of the highway, the road that you take. — Lue loppuun

Parantava läsnäolo 3-8 Elokuu 2009

Jumala puhui minulle jo heti viikon alussa kun luin Raamattua:
”Suuri on häpeäni, nuoruudestani saakka olen sitä kantanut. – Pystytä merkkejä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut. – Koko laakso, johon kuolleet luut on haudattu ja uhrieläinten tuhka hajotettu, on oleva Herralle pyhitettyä maata.”  (Jer. 31:19,21,40)
Kuolleita pidettiin tuolloin saastaisina: Saastainen paikka on oleva Herralle pyhitettyä maata, siis myös se kaikki elämässäni jota olen katunut ja hävennyt, voi eräänä päivänä olla puhdasta ja työkaluna Hänen käytössään.
Pohdin tuota Raamatun kohtaa koko viikon. Lue loppuun

Minun äitini oli iloinen, kaunis ja hyvin pidetty ihminen sukulaisten, tuttavien ja naapureiden taholta. Hän lauleli herkästi kotiaskareita tehdessään. Lisäksi hän oli äärettömän työteliäs ihminen. Lastenlastensa mummana hän ansaitsee korkeimman mahdollisen arvosanan. Hän osoitti kaikille kuudelletoista lapsenlapselleen yhtä suurta rakkautta jokaiselle. Minulla oli kuitenkin hyvin suuri eheytymisen ja avuntarve suhteessa omaan äitiini. Luullakseni olen päässyt tasapainoon ja rakkauteen vihdoinkin seitsemässä vuodessa hänen kuolemansa jälkeen. Lue loppuun

Ennen kuin Jumala aloitti parantavan työnsä minussa, olin 19-vuotias, yli-innokas kristitty. Pelkäsin ihmisten mielipiteitä ja Jumalan tuomiota, vaikka pelastusvarmuus minulla olikin. Olin hengellinen työnarkomaani.  Jumalan rakkaus tuntui vain kauniilta sanoilta: purin huulta ja ajattelin, että on kestettävä taivaaseen asti tätä tuskallista elämää. Lue loppuun