Olin ollut paranemisen matkallla noin puolitoista vuotta. Silloin huomasin, että yksin minä olen vastuussa omista valinnoistani ja teoistani. Tajusin, etten voisi etsiä riippuvuuksilleni tekosyitä. Aiemmin oli ollut hyvin vaikeaa olla rehellinen perheenjäsenille tai uskoville ystäville. Oli ollut paljon helpompaa vain kieltää asiat tai syyttää vaikeaa lapsuuttani. Tässä oli vain yksi ongelma: kieltäminen ja muiden syyttäminen tarkoittivat, että riippuvuuskäyttäytymiseni vain jatkui jatkumistaan.

Ennen kuin kykenin olemaan rehellinen muille, minun piti oppia olemaan rehellinen itselleni.

Osallistuin viikon mittaiseen tapahtumaan Keski-Suomessa. Sain noiden päivien aikana paljon apua opetuksista, pienryhmistä sekä kaikista hengellisesti koskettavista hetkistä. Kuitenkin kun viikko päättyi, se päättyi. Tarvitsin sen jälkeen jotain muuta jatkaakseni paranemisen matkalla. Ostin Toni Dolfo-Smithin ja Sonja Starkin opetuksista tehdyt äänitteet, joita kuuntelin kotona. Ostin myös Patrick Carnesin kirjan Out of the Shadows. Kuuntelin ja luin näitä uudelleen ja uudelleen.

Silloin tapahtui jotain mielenkiintoista! Tutustuin materiaaleihin omassa rauhassani. Yksityisyydessä kotini suojissa kykenin myöntämään asioita, joita en olisi myöntänyt muille ihmisille. Ajan kanssa aloin olla rehellinen itselleni. Tämä uusi kyky alkoi vaikuttaa siihen, miten puhuin Jumalalle rukouksessa.

Aloin olla rehellinen itselleni ja Jumalalle ja hyväksyin vastuuni riippuvuuskäyttäytymisestäni ja sen seurauksista. Tällöin ymmärsin, mitä paraneminen todella on.

  • Kieltäminen aiheutti ahdistusta ja sai haluamaan luovuttamista. Tämä oli johtanut epätoivoon ja masennukseen.
  • Rehellisyys toi helpotuksen tunteen ja sai jatkamaan. Se toi toivoa ja rauhaa.

Kieltämisessä elävä ihminen sanoo: “En satuttanut ketään.” Rehelliseksi oppinut ihminen sanoo: “Satutin muita ja satutin itseäni.”

Esimerkiksi, kun katselin säännöllisesti pornoa ja kävin seksikaupoissa, en huomannut aiheuttavani mitään harmia toisille. Kuitenkin samaan aikaan:

  • En ollut seksuaalisesti läsnä vaimoni kanssa.
  • Laiminlöin laatuajan lasteni kanssa, pidin televisiota ja nettiä tärkeämpinä.
  • Käytin työajastani ison osan fantasiointiin ja pakkomielteeseen, kun minun olisi pitänyt keskittyä työhöni.
  • Tunsin oloni hengellisesti tyhjäksi. Tunsin, ettei minulla ole yhteyttä itseeni, Jumalaan tai maailmaan ympärilläni.

Kuten huomaat, huono vaikutus elämääni oli todellinen.

Vastuulliseksi tuleminen on minulle merkinnyt:

  • En vain sanonut olevani pahoillani, vaan hyväksyin todella vastuuni siitä tuhosta ja mielipahasta, jota olin aiheuttanut vaimolleni ja lapsilleni. Pyrin myös hyvittämään sitä.
  • Tätä matkaa ei ole voinut pakottaa. Pikemminkin olen vapaaehtoisesti kertonut heikkouksistani, vioistani ja haavoittuvuudestani. Aloin olla avoin niille luotetuille, jotka olivat Elävät Vedet -ryhmässäni.
  • Kysymys ei ollut rangaistuksesta. Kyse oli siitä, että sain konsultointia ja tukea sellaisilta ihmisiltä Elävissä Vesissä, jotka olivat itse kokeneet samanlaista.

Jos myös sinä kamppailet tapojen ja käyttäytymisen kanssa, joita et halua elämääsi ja joita et voi kontrolloida, suosittelen hakeutumista tuen piiriin. Ala heti rakentaa tukiverkkoa ja aloita matkasi kohti rehellisyyttä ja eheyttä. Lue kirjoja aiheesta ja kuuntele opetusta. Etsi ympärillesi luotettavia ihmisiä ja tukiryhmiä.

Rehellisyys ja vastuu ovat virstanpylväitä matkalla kohti eheyttä ja moraalista elämää.

Toivotan sinulle rauhaa, sisäistä vapautta ja luottavaisuutta.

Andy