Löytyykö kristinuskon sanomasta ajatus ihmisenä kasvamisesta? Mikä on kristityn kasvun päämäärä? Onko tunne-elämän kipujen ja ihmissuhteiden parantuminen mahdollista Jeesuksen avulla? Mitä Luther ajatteli kristittynä kasvamisesta?
Kuka on kristitty?
Kristityksi nimitetään ihmistä, joka on jonkun kirkkokunnan jäsen. Tällainen ihminen ei välttämättä ole maailmankatsomukseltaan ja elämäntavoiltaan kristitty vaan voi olla vaikkapa ateisti. Siksi kirkkoon kuuluva tapakristitty ja uskovainen tulkitsevat eri tavoin ”kristittynä kasvamisen”. Tässä yhteydessä kristittynä kasvamisella tarkoitetaan sitä prosessia, johon Jumala kutsuu Jeesuksen oppilaaksi tunnustautuvaa ihmistä.
Alun perin kristitty merkitsi samaa kuin Jeesuksen oppilas, opetuslapsi. ”Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty” (Apt.11:26)
Jeesuksen oppilas on ihminen, joka on kääntynyt synneistään Jumalan puoleen ja ottanut vastaan ilosanoman siitä, että Jumalan valtakunta on tullut Jeesuksen toiminnassa maan päälle:
”Jeesus… julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ’Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark.1:14-15)
Kääntyminen merkitsee Jumalan puoleen kääntymistä ja mielenmuutosta. Apostolit julistivat: ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.” (Apt.3:19,20)
Mitä on usko, joka pelastaa kristityn? ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.” (Room.10:9) Mitä tämä tarkoittaa?
- Pelastus merkitsee yhteyden saamista Jumalaan ja siirtymistä saatanan valtakunnasta Jumalan valon pimeydestä Jumalan valoon (ks. Ef.2:1-10; 5:8)
- henkilö uskoo sydämessään, että Jeesus kuoli ristillä ja elää nyt, koska Jumala herätti hänet kuolleista (vrt. emme seuraa vain kuolleen henkilön oppeja vaan ylösnoussutta Jeesusta)
- julkinen, toisten ihmisten edessä tehty tunnustus ”Jeesus on Herra” merkitsee sitä, että henkilö tunnustaa Jeesuksen ylimmäksi auktoriteetikseen. Se tarkoittaa sitä, että Jeesuksen opetukset ovat ylempänä kuin ihmisten ideologiat ja aikakaudelle tyypillinen ajattelu. Tällöin Jeesus ja Jumalan sana Raamatussa on se auktoriteetti, jonka kautta arvioimme oikeaa ja väärää.
Jos haluat lisätietoa kristityksi tulemisesta ja uskossa kasvamisesta suosittelemme hakeutumista Alfa-kurssille, joita järjestetään monissa eri kirkoissa ja seurakunnissa. Lisätietoja saat osoitteesta: www.alfakurssi.fi
Kapinalliset uskovaiset
Jotkut uskovaiset kristityt ovat kapinallisia. He saattavat sanoa: ”Uskon Jeesukseen, mutta elän niin kuin itse haluan” tai ”Jos minusta tuntuu, että Jumala on epäoikeudenmukainen vaatiessaan X-asiaa kristityiltä en noudata Jumalan tahtoa”. Tämä ei ole todellista kristillisyyttä. Jeesus sanoi:
”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se joka ei rakasta minua ei noudata minun sanaani.” (Joh.14:23-24)
Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Joka sanoo tuntevansa hänet (Jeesuksen), mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.” (1 Joh.1:4-6)
Kukaan ihminen ei kuitenkaan pysty elämään yhtä täydellisesti kuin Jeesus. Joskus suhde Jeesukseen on kuin riitainen aviosuhde: me olemme eri mieltä asioista ja koemme epäluottamusta. Tällöin voit rukoilla, että Jumala auttaisi sinua sulattamaan hänen tahtonsa, koska Hän on kuitenkin se, joka on luonut ihmisen ja tietää parhaiten mikä on ihmiselle hyväksi. Vain Luoja tietää luotunsa ”käyttöohjeen”. Johanneksen kirjeen kirjoittaja muistuttaa kristittyjä siitä, että kukaan ei ole synnitön. Syntiä tekevällä on kuitenkin apu: Jumala antaa synnit anteeksi, jos tunnustamme ne hänelle (1 Joh.1:8-9).
Luotu Jumalan yhteyteen
Luomiskertomuksen mukaan ihminen on Jumalan kuva. Syntiinlankeemuksessa tuo meissä oleva kuva särkyi – kykenemme vain vajavaisesti heijastamaan Luojaamme käytöksellämme, tunteillamme ja asenteillamme.
Elämme irrallaan elämän lähteestä Jumalasta. Siksi Hänen tarkoittamaansa ihmisyyteen alkaa siitä, että ihminen hyväksyy Jeesuksen elämänsä Herraksi.
”Kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.” (Joh.1:12)
Jeesuksen mukaan Isän luo ei pääse muutoin kuin Hänen kauttaan (Joh.14:6). Siksi mikään muu uskonto tai ideologia ei voi antaa yhteyttä Luojaan, Isään. Siksi kääntymys Jumalan puoleen ja usko Kristukseen on ihmisenä kasvamisen alku.
Ihmisenä kasvun päämääränä Jeesuksen kaltaisuus
Paavalin mukaan Jumala on ennen maailman alkua määrännyt ihmisen Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä on uskovan kristityn kasvun päämäärä.
”Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi.” (Room.8:29)
”Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa” (Kol.1:28)
”Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen” (Kol.3:9-10)
Siksi kristittyjen tehtävänä on neuvoa ja opettaa kaikella viisaudella ihmisiä, jotta he kasvaisivat ”täysi-ikäiseksi Kristuksessa” (Ef.4:13-16). Paavali toteaa, että kasvu johtaa siihen, että emme ole ihmisten manipuloitavissa vaan noudatamme sitä minkä tiedämme totuudeksi. Hengellisellä kasvulla on siis selvä psykologinen merkitys. Kasvulla on myös sosiaalinen ulottuvuus – kasvu auttaa kokemaan rakkaudellista yhteyttä kristillisessä seurakunnassa (Ef.4:15-16).
Kasvu ei ole mahdollista, jos seurakunnasta puuttuvat kasvua edistävät ja ohjaavat ihmiset. Paavalin mukaan näitä ihmisiä ovat apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef.4:11-12). Sielunhoito on perinteisesti mielletty osaksi paimenuutta. Sielunhoitaja on kuin hyvä isä tai äiti, jonka kypsyyteen voi samastua.
Mitä kasvu merkitsee?
Mitä kasvaminen kristittynä uskovana merkitsee? Paavalin mukaan eräänä päämääränä on epäkristillisten ajattelutottumusten uudistuminen niin, että ajattelumme heijastaa Jumalan ajatuksia.
”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room.12:2)
Aitous ihmisenä olemisessa on myös eräs päämäärä. Rikkinäinen ihminen ei kykene olemaan aito ihmisten kanssa vaan yrittää peittää itseään.
”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisillenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.” (Ef.4:25)
Kristityn tulisi myös kieltäytyä synnillisestä käytöksestä.
”Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja… antakaa itsenne Jumalalle ja ruuminne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi.” (Room.6:13)
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole seksuaalisesti siveettömät (pornoi), epäjumalien palvelijat (eidolatrai), avionrikkojat (moikhoi), miehille antautuvat naismaiset miehet (malakoi), miesten kanssa makaavat miehet (arsenekoitai), varkaat (kleptai), toisten kustannuksella hyötyvät ahneet (pleonektai), juopottelijat (methysoi), toisten ihmisten solvaajat (loidoroi), väkivaltaiset ryöstäjät (harpages). Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (alkuteksti, 1 Kor.6:9-11)
Tunteiden tukahduttaminen ei kuulu aitoon kasvuun, mutta tunteiden ilmaisussa emme saa vahingoittaa toisia ihmisiä.
”Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef.4:26)
”Hyljätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisanne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef.4:32)
Miten tämä kaikki voi tapahtua? Kristittynä ja ihmisenä kasvussa tarvitsemme toisia ihmisiä, jotka voivat meitä opastaa ja tukea meitä eteenpäin. Kasvu ei tapahdu irrallaan muista ihmisistä. Yhteys toisiin uskoviin edellyttää vuorovaikutusta ja elämän jakamista heidän kanssaan. Siksi anonyymi kirkossa käyminen ei kasvata kristittyä. Suosittelemmekin hakeutumista jonkun seurakunnan pienryhmään, Raamattupiiriin, Alfa-kurssille, rukousryhmään tms.
”Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa” (Kol.1:28)
”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal.6:2)
Muutos ja parantuminen liittyvät opetuslapsena kasvamiseen
Jeesuksen toimintaan kuului sairaiden ja sisäisesti rikkinäisten ihmisten parantaminen. Kristittyjen tehtävänä on jatkaa Jeesuksen toimintaa. Profeetta Jesaja ennusti Messiaan toiminnasta seuraavaa:
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.” (Jes.61:1)
Pohjimmiltaan ihmisen muutos, restauroituminen, tapahtuu Pyhän Hengen työn kautta. Kristus on täydellinen Jumalan kuva, ei pelkästään Jumalan kaltainen kuten me (2 Kor.4:4; Kol.1:15). Evankeliumin julistus tuo ihmiselle Kristuksen, jota kuulemalla ja ”katselemalla” ihminen muuttuu. Ihminen katselee ikäänkuin peilistä Kristusta, jonka kuvan nähdessään hän alkaa muuttua peilikuvan kaltaiseksi. Tämä ei tapahdu hetkessä vaan se on prosessi, jonka saa aikaan Pyhä Henki, ei ihminen.
”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herran, joka on Henki” (2 Kor.3:18)
Johanneksen kirjeen (1 Joh.3:2) mukaan vielä ei ole näkyvissä mitä meistä on tulossa. Kristuksen näkeminen tuo lopulta sen esiin.
Kristinuskon sanomasta löytyy siis persoonan kasvun ja itsensä löytämisen ajatus.
Kristitty ei ole itsensä varassa omassa kasvussaan kokonaisemmaksi ihmiseksi. Kristus on hänen peilinsä, jota hän voi katsoa ja muuttua. Kristitty voi ajautua epätoivoon ja ahdistukseen kun hän katsoo itseään ja vajavuuttaan. Tuolloin hänen on yhä uudelleen kuultava evankeliumia, joka ohjaa hänet meditoimaan Kristusta, joka armahtaa, rakastaa ja uudistaa.
Loppuun asti syntinen – vastustiko Luther kristittynä kasvamista?
Onko uskonpuhdistaja Martti Lutherilta löydettävissä ajatusta kristittynä kasvusta? Luthertutkijat Tuomo Mannermaa ja Sammeli Juntunen vastaavat myönteisesti.
”Eikö ajatus, että kristityn tulisi muuttua Kristuksen kuvan kaltaisuuteen, kuulu pikemminkin anglosaksiseen pyhityskristillisyyden peruskatsomuksiin kuin uskonpuhdistajan teologiaan? Tämä ensivaikutelma on kuitenkin pettävä. Lutherin teologiassa ’vanhurskauttava usko’ ja ’Kristuksen kuvan kaltaisuuteen muuttuminen’, transformatio in imaginem Christi, kuuluvat elimellisesti yhteen, niin yllättävältä kuin tämä voikin näyttää… Lutherin käsitys Kristuksen kuvan kaltaisuuteen muuttumisesta joutui taka-alalle – tai paremmin: unohtui – hänen jälkeensä luterilaisuudessa.” Tuomo Mannermaa: ”Kristuksen kuvan kaltaisuuteen muuttuminen” Teoksessa Johdatus Lutherin teologiaan. Toim. Pekka Kärkkäinen. 2001, s.320. Kirjapaja OY: Helsinki.
”Lutherin teologiassa yhdistävä side ’vanhurskauttavan uskon’ ja ’Kristuksen kuvan kaltaiseksi muuttumisen’ välillä on juuri ajatus, että Kristus on uskossa reaalisesti läsnä… uskon, joka tarttuu Kristukseen, tulee kasvaa ja siten Kristuksen tulee yhä enemmän läpäistä kristityn olemusta.” ks.ed. s.324
”Armo eli salattu Kristus hapattaa vähitellen koko ihmisen ja tekee tämän itsensä kaltaiseksi (sibique similem reddit). Juuri tämä itsensä kaltaiseksi tekeminen merkitsee, että kristitty muutetaan Kristuksen kuvan kaltaiseksi (WA 2, 414, 33-415, 6). Muuttaminen tapahtuu kuitenkin tässä elämässä vaillinaisesti ja saavuttaa vasta tulevassa elämässä täydellisyyden tilan.” ks. ed. s.325
”Se ei pidä paikkaansa, että ristin teologian tarkoituksena olisi vastustaa ajatusta uskossa tapahtuvasta kristityn uudistumisesta. Lutherhan liittää ristin teologiaan kuuluvan annihilaation siihen, että uskossa kristitty tulee hyvin realistisella tavalla osalliseksi Kristuksesta ja jopa ’jumalallistuu’…. Ristin teologia keskittyy ristiinnaulittuun Kristukseen ja näkee hänessä Jumalan sellaisena, kuin hän tosiasiassa onkin: Jumala on Jeesus Kristus, syntisten ja arvottomien puolesta uhrautuva rakkaus, materiaalisuuteen, ihmisyyteen, kärsimykseen, syyllisyyteen asti meidän vuoksemme alaslaskeutunut Jumala.” Sammeli Juntunen: ”Ristin teologia ja annihilaatio” Teoksessa Johdatus Lutherin teologiaan. Toim. Pekka Kärkkäinen. 2001, s.192. Kirjapaja OY: Helsinki.
”Ristin teologia on kokemuksellista, konkreettista, omassa elämässä koettua teologiaa vastakohtana kunnian teologialle, jota Luther pitää abstraktina Jumalan metafyysisten ominaisuuksien spekulaationa.” ks.ed. s. 193
”Vastakohdiksi asetetaan siis luotujen välityksellä ymmärrettyinä Jumalan näkymättömien ominaisuuksien katseleminen (kunnian teologi) ja kärsimysten ja ristin kautta katseltuina Jumalan näkyvien ominaisuuksien ymmärtämien (ristin teologi).” ks. ed. s.194