Kiintymyssuhdeteoria on John Bowlbyn (1907-1990) luoma teoria pienen lapsen ja äidin välisestä vuorovaikutuksesta. Mary Ainsworth testasi teoriaa kokeellisesti, mikä antoi teorialle tieteellistä perustaa. Aiheesta on tehty paljon tutkimusta ja uusia tutkimuksia ilmestyy koko ajan. Tutkijat ovat havainneet neljä erilaista kiintymyssuhdetyyppiä lapsen ja vanhemman välillä: turvallinen, välttelevä, ristiriitainen ja jäsentymätön.
Lapsuuden kiintymyssuhteiden vaikutus nuoruuteen
Turvallisesti kiintyneet lapset ovat tottuneet luottamaan äidin saatavilla oloon. He käyttävät äitiä tukikohtanaan tutkiessaan maailmaa. Lapsi voi tuoda ilmi kaikki tunteensa, kielteisetkin, ja saa turvaa ja hoivaa ollessaan pettyneitä ja vihaisia. Lapsi on elänyt ympäristössä, jossa vallitsee rytmi, säännönmukaisuus ja ennakoitavuus. Nuoruudessa nämä lapset kokevat läheisyyden helppona ja heillä on realistinen näkemys omista mahdollisuuksistaan. Toisaalta he voivat pettyä ihmissuhteissaan kun huomaavat, että muut eivät olekaan aina hyväntahtoisia.
Välttelevästi kiintynyt lapsi ei käytä äitiä turvapesänä eli ei hae läheisyyttä ja välttää tunneilmaisuja. Äiti reagoi lapsen tarpeisiin rankaisevalla tavalla, koska lapsen tarpeet muistuttavat häntä omista kipeistä asioista. Lapsi on tottelevainen, kiltti, mutta yksinäinen ja pakenee mielikuvitusmaailmaan. Lapsi kokee, että äitiin voi luottaa, mutta häneen ei voi vedota tunteilla. Lapsen ja vanhemman välillä on fyysinen ja emotionaalinen etäisyys. Nuoruudessa nämä lapset loistavat suorituksillaan ja älyllään, mutta heillä on vaikeus luoda intiimejä suhteita.
Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsi ei saa kaipaamaansa lohdutusta vaan yrittää herättää huomion kielteisellä käytöksellä. Lapsi raivoaa, äiti suuttuu, lapsi muuttuu kiltiksi, äiti lohduttaa, äiti kyllästyy, lapsi tuntee itsensä hyljätyksi ja aloittaa uuden raivonpuuskan. Vanhemmat ovat oman lapsuutensa vankeja, he tarvitsevat lasta lohduttamaan itseään. Näillä lapsilla on nuoruudessa voimakkaita tunnesuhteita ystäviin ja seurustelukumppaneihin, mutta he pettyvät helposti, koska he odottavat hyvin paljon toisilta ihmisiltä. Maailmankuva on helposti kyyninen ja pettynyt.
Jäsentymätön kiintymyssuhde on kahden edellisen sekoitus. Tutkimusten mukaan äitien kuvaus omasta lapsuudenaikaisesta kiintymyssuhteesta ennusti lapselle samaa kiintymyssuhdemallia 75 %:sesti.
Aikuisuuden kiintymyssuhteet
Kim Bartholomewin (1997) aikuisten kiintymyssuhdemalleja koskevassa luokituksessa erotellaan 1) turvallisesti, 2) takertuvasti, 3) välttelevän pelokkaasti ja 4) välttelevän itseriittoisesti kiintyneet.
Turvallisesti kiintyneellä aikuisella on sekä positiivinen käsitys omasta arvosta että luottamus siihen, että muut ihmiset ovat yleensä tukea ja apua antavia. Seksuaalisuudessa turvallisesti kiintynyt pyrkii molemminpuoliseen läheisyyteen ja tyydyttävyyteen.
Takertuvilla on kielteinen käsitys itsestä ja myönteinen käsitys toisista. He voivat rakastua usein, olla hyvin mustasukkaisia, voivat paljastaa itsensä liian helposti ja varhain ja näkevät kumppaninsa epävakaisena. Seksuaalisuudessa takertuva pyrkii tyydyttämään ennen kaikkea turvallisuuden ja rakkauden tarpeitaan. Takertuva on oppinut syyttämään itseään rakkauden puutteesta ja yrittää mm. miellyttämällä, vaatimalla, vihanpurkauksilla tai takertumisella vaikuttaa siihen, että saisi rakkauden tarpeensa tyydytetyksi parisuhteessaan.
Pelokkaasti kiintyneet toivovat toisten hyväksyntää ja ovat tietoisia kiintymyksen tarpeistaan, mutta he eivät uskalla tulla lähelle muita peläten vahingoittuvansa tai tulevansa hylätyksi. Pelokkailla on kielteinen käsitys itsestä ja muista. He ovat oppineet, että toiset ovat välinpitämättömiä, eivätkä ole käytettävissä silloin kun heitä tarvitaan ja että he eivät itsekään ole rakastamisen arvoisia.
Itseriittoisilla on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. He uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuiksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Itseriittoiset pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja tukea ja olemaan emotionaalisesti riippumattomia. He erottavat seksuaalisuuden tunneperäisestä sitoutumisesta ja pitävät itsensä paljastamista epämiellyttävänä. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja on tiedostamatonta.
Turvattomasti kiintyneen on vaikea liittyä aidosti toiseen ihmiseen, koska omat tunteet ilmaistaan hyvin kapeasti, eikä toisen tunteita oteta huomioon. Keskeisenä tekijänä on jollain tavoin riittämätön suruprosessi. Turvattomaan kiintymykseen liittyvät vaille jäämiset herättävät väistämättä raivon ja surun tunteen. Turvattomasti kiintynyt ei kuitenkaan näe vaille jäämistään.
Kiintymyssuhde ja parinvalinta
Parinvalintatutkimusten mukaan turvallisesti kiintyneet valitsevat todennäköisimmin myös turvallisesti kiintyneen puolison. Kiintymyssuhdemalleilla näyttää olevan yhteys avioliiton selviytymiskeinoihin siten, että turvallisesti kiintyneet tekevät enemmän kompromisseja, puhuvat toisilleen ja antavat puolisolle enemmän aikaa tilanteen korjaamiseksi kuin turvattomasti kiintyneet.
Toisaalta parisuhde saattaa jossain määrin muuttaa ihmistä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos aviomies oli kyvykäs vastamaan parisuhteen ristiriitoihin ja suuriin tunnereaktioihin ilman vihamielisyyttä, turvattomasti kiintyneen naisen käytös alkoi muuttua ja parisuhteeseen liittyvät odotukset muuttuivat myönteisemmiksi.
Kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu parisuhdeterapiaan. Sen perustuu ajatukseen, että emotionaalisen sitoutumisen säilyttäminen ennustaa pitkäikäistä aviollisista tyytyväisyyttä enemmän kuin kyky ratkaista ristiriitoja. Esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen puolisoista ilmaisee pelkoa tai loukkaantumista, toista tuetaan antamaan lohdutusta.
Lähteet:
Kuusinen, Tuija ja Lintunen, Leena: ”Parisuhde ja kiintymyssuhdeteoria” Psykologia 1/2000, s.83-89.
Veikkola, Eija-Liisa:”Perheen kohtaaminen – kiintymyssuhdeteorian näkökulma” Perheterapia 3/2004,s.35-46.