Ari Puonti
Osa I: Jumalan äänen kuuleminen Raamatun ja rukouksen kautta
Leanne Payne on pioneeri rukouksen ja seksuaalisen parantumisen yhdistämisessä. Hän kirjoittaa teoksessaan Särkynyt minäkuva (1994, 61): ”Jos haluamme eheytyä ja pysyä eheinä, meidän on ymmärrettävä, että Jeesus on todella Immanuel – Jumala meidän kanssamme – ja opittava elämään hänen yhteydessään. Tämä opettelu ei ole jokin metodi, vaan kulkemista yhdessä Persoonan kanssa – ja tähän kulkemiseen kuuluu aina eheytyminen. Siihen liittyy myös, niin kuin Raamattu ja kokemuksemme selvästi opettavat, jatkuva vuoropuhelu. Jumalan kuunteleminen on siis olennainen osa hänen läsnäolossaan elämistä. Tämä kuunteleminen on välttämätöntä kristillisessä eheytymistyössä.”
Onko sinun helppo kuunnella toista keskeyttämättä häntä välillä? Jos omat asiat ovat liian kipeitä ja imaisevat meidät täysin, on vaikea kuulla, mitä toinen yrittää viestiä. Tällöin olemme kiinni narsistisesti vain itsessämme. Toiset meistä taas eivät kuuntele, koska heidän mielessään on uskomus: ”En tule kuitenkaan kuulluksi, vaikka kuinka puhuisin!”. Tämä saattaa olla täysin tiedostamaton ajatus, jonka löytäminen on todella kipeää. ”Tietäkää rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan, mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo” (Jaak. 1:19-20).
Jos emme kuuntele Jumalaa, kuuntelemme omaa rikkinäistä minäämme, niitä ääniä, jotka kertovat meille esimerkiksi: ”Minua käytettiin hyväksi, olen siis tuomittu olemaan uhri ja kyvytön ihmissuhteisiin!”, ”On aivan oikein käyttää sisimmän yksinäisyyden poistamiseen pornografiaa ja yhden illan suhteita!” tai ”Olen tuntenut lapsuudesta asti homoseksuaalisia tunteita, eivät ne voi muuttua!”. Saatamme antautua kuuntelemaan myös Saatanaa, syyttäjäämme, joka muistuttaa meitä menneisyyden synneistä ja valehtelee, että Jumala ei pysty meitä parantamaan. Eräs vaihtoehto on, riipumme kiinni ihmisissä, koska emme usko, että Jumala voisi täyttää turvallisuuden kaipuumme.
Raamatun kautta kuuleminen
Jumala ei ole ollut hiljaa, vaan Hän on jo puhunut Sinulle. Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan tämä on tapahtunut profeettojen ja Pojan, Jeesuksen kautta (Hepr. 1:1-2). Koska tämä puhe on dokumentoitu Raamattuun, on sen lukeminen tärkeää.
Apostoli Pietari kehottaa meitä pitämään mielessämme profeettojen sanat (= Vanha testamentti) ja apostoleilta saadut Jeesuksen käskyt (= Uuden testamentin kirjat). Jeesus valtuutti apostolit erityisellä arvovallalla: ”Niinkuin sinä (Jumala) lähetit minut maailmaan, niin olen minä lähettänyt heidät” (Joh. 17:18). Siksi Pietari rinnastaa Paavalin kirjoitukset (kreik. grafee, mitä sanaa käytettiini yleisesti VT:n teksteistä) arvovallaltaan VT:n arvoisiksi (2. Piet. 3:2, 16).
Paavalin mukaan pyhät kirjoitukset voivat antaa viisautta, pelastusta, hyödyllistä opetusta, nuhdetta, ojennusta ja kasvatusta Jumalan mielen mukaiseen elämään (2. Tim. 3:15-16).
Israelia hallitsi 600-luvulla eKr. hurskas kuningas Joosia, joka hävitti epäjumalanpalveluksen. Yllättäen ylipappi löysi temppelistä kätkössä olleen Mooseksen kirjan, joka ilmeisesti oli 5. Mooseksen kirja. Kun Joosia kuuli, mitä kirjaan oli kirjoitettu, hän määräsi toteutettavaksi jumalanpalveluksen uudistuksen (2. Aik. 34:14-27). Myös me saatamme olla hurskaita, mutta jos emme tunne Raamattua ja sen sisältöä, olemme tietämättömiä asioista, joita ehkä olisi syytä pistää remonttiin. Jumala puhuu edelleen Sanansa kautta.
Nykyaikana on suosittua uskoa lempeään ja kaiken hyväksyvään Jumalaan. Sen sijaan Jumalan pyhyys on vierasta ja vastenmielistä jopa kristityille. Miten muutoin olisi selitettävissä se, että jopa monet papit hyväksyvät seksuaalisen moraalittomuuden? Syy on selektiivisessä Raamatun lukemisessa eli Raamatusta valitaan vain se, mikä hyvältä tuntuu ja muu voidaankin unohtaa. Pian olemme kuten Israelin kansa – yhdistäme Jahven palvonnan epäjumalien palvontaan ja moraalittomaan käytökseen! Uskottomuus ainoalle oikealle Jumalalle vie pian kristinuskolle vieraiden ajatusten hyväksymiseen.
Jeffrey Satinover kirjoittaa kirjassaan ”Homosexuality and the Politics of Truth” (1996, 159-160, 166): ”Jumalan ihmiseltä vaatima moraali on täysin vastakkaista sille käytökselle, joka on luontaista ihmiselle. Koska Jumalan vaatimukset ovat vastoin meidän luontoamme, meitä on päivittäin muistutettava Jumalan laeista. Jokaisen sukupolven on palautettava mieliinsä tämä laki ja julistettava sitä uudelleen… Kun kadotamme syvän uskon oikeudenmukaiseen Jumalaan ja Hänen pelastavaan armoonsa, Jumalan vaatimukset eivät tule vain merkityksettömiksi, vaan ne myös vahvistavat synnillistä käytöstä. Kapinallinen henki ei ole missään niin voimakkaasti ärsytettynä kuin auktoriteetin läsnäolossa – erityisesti sellaisen auktoriteetin, jota pidetään sekä mielivaltaisena että heikkona.”
Rukouksessa kuuleminen
Jumala puhui vain harvoin eikä näkyjä nähty useinkaan Israelissa 1000-luvun alkupuolella eKr. Siksi nuori Samuel ei tunnistanut Jumalan puhetta, vaan luuli sitä sen papin puheeksi, jonka palveluksessa hän oli (1. Sam. 3:1-10). Myös me saatamme kuvitella, että rukouksessa aistimamme puhe on vain meistä itsestämme. ”Jumalako puhuisi juuri minulle?” Tällä ajatuksella ohitamme tehokkaasti Jumalan puheen.
Leanne Payne on sanonut, että Jumala puhuu meille koko ajan parantavaa sanaansa. Jumala antaa mieleemme ajatuksia, kuvia tai Raamatun lauseita.
Jumalan puheen kuulemisen esteenä saattaa olla kokemus omasta isästä. Millainen isäsi on? Onko hän läsnäoleva vai etäinen? Haluaako hän puhella sinulle ja opastaa sinua? Jumala on täydellisin Isä, mitä saatat kuvitella ja Hän puhuu lapsilleen!
Vai onko Jumalasi, kuten profeetta Eliaan pilkkaama epäjumala Baal? ”Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä saattaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta.” (1. Kun. 18:27).
Rukoillessamme saattaa mieleemme tulla kuvia, jotka ovat Jumalan antamia. Näin tapahtui myös Pietarille (Apt. 10). Tällöin on tärkeää kuunnella, miten Jumala (!) selittää kuvaa. Oma selityksemme saattaa mennä täysin metsään. Freudilainen psykoanalyytikko olisi esimerkiksi tulkinnut Pietarin näkemät matelijat siittimiksi, mutta Jumalalla oli toinen selitys! ”Jos taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät.” (Jes 1:19-20). Jokainen uuden liiton uskova voi profetoida eli tuoda ilmi Jumalan ajatuksia, kehoitusta ja nuhdetta, sillä profeetallinen Henki on vuodatettu koko seurakunnan, ei vain profeettojen ylle kuten VT:n aikana (Apt. 2:17). Jumala puhuu sinulle!
Kuuleminen erilaisissa luonnollisissa tilanteissa
Jumala saattaa käyttää jopa luontokappaleita puhuakseen meille (vrt. Bileamin aasi 4. Moos. 22:21-31). Olen itse kokenut, että Jumala on käyttänyt monesti ei-uskovia parantaakseen minua. Näiden ihmisten kautta Hän on osoittanut rakastavansa minua. Olen kysynyt Jumalalta, miksi Hän ei ole käyttänyt vain ”lampaita”, vaan myös ”vuohia”. Olen kokenut hänen vastanneen viittaamalla kaikkivaltiuteensa: ”Minä käytän ketä haluan!” VT:n aikana Jumala käytti jopa pakanallista kuningasta Kyyrosta viedäkseen suunnitelmansa perille (Jes. 45:1).
Miten suhtautua kuulemaansa?
Ehkä kuulet Jumalan puheen, mutta ohitat sen, koska olet niin kiinni tuskassasi tai onnettomassa elämäntilanteessasi (Joh. 5:6-8). Pyydä Jumalalta voimaa, jotta vahvistuisit tahtomaan Hänen äänensä kuulemista kivuista huolimatta. Tässä tarvitset varmasti muiden rukoustukea. Jumala on läsnä kivussasi.
On hyvä muistaa, että kaikki Hengen sanomat ja omat ajatuksemme tulee alistaa apostolisten kirjoitusten arvioitavaksi (1. Kor. 14:37), sillä profetoimisemme on vajavaista ja tunteemme saattavat pettää. Voi olla, että huomaamme Raamatusta vain tuomiosta puhuvat kohdat tai kuulemme rukouksessa vain syyttäviä ääniä. Tällöin on syytä tarkistaa, kenen äänen kuulet! Onko kyseessä isäsi, äitisi, opettajasi, hyväksikäyttäjäsi tai syyllisen omatuntosi ääni. Tee selvä ero näiden äänien ja Jumalan puheen välillä. Jumala ei mitätöi, halvenna tai alista sinua. Kun Hän osoittaa synnin, Hän myös puhdistaa ja nostaa katuvan.
”Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä – älkää pettäkö itseänne” (Jaak. 1:23). Raamattu kehottaa meitä myös uskomaan Jumalan puhetta, sisäistämään sen sanoman (Hepr. 4:1-3a, 11:6-7). ”Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne” (Jaak. 1:6). Eräs tapa on meditoida, mietiskellä paria Raamatun jaetta jonkin aikaa. Anna niiden sanoman painua sisimpääsi syvälle.
Olen havahtunut viime aikoina siihen, että monet kristityt nojaavat tunteisiinsa tai etsivät parantumiskokemusta silloin, kun pitäisi harjoittaa uskoa Jumalaan. Kun hyvä fiilis katoaa tai vanhat rikkinäisyyden juuret alkavat nostaa päätään, saatamme vajota itsesääliin ja etsiä muiden lohdutusta epäterveellä tavalla. Näin voi käydä vaikka olisimme kokeneet ”räjähtäviä parantumiskokemuksia”.
Korvaa Jumalan sanoilla väärät äänet ja valheet, jotka nousevat syntisestä luonnosta ja rikkinäisyydestä. ”Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää” (Room. 8:13). Tämä merkitsee usein selvää tahdon valintaa. Valitsen, että en ajattele halventavasti, vaan nojaudun niihin hyväksyviin ja armollisiin sanoihin, joita Jumala puhuu minulle! Valitsen Jumalan tottelemisen, vaikka haluaisin langeta pornografiaan, koska Jeesus sanoo minulle, että ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh. 10:10).
Leanne Payne kirjoittaa (Särkynyt minäkuva, 1994, 166): ”Hänen yhteydessään ja Hengen lähettämää sanaa kuunnellen voimme siis tervehtyä hengellisesti ja henkisesti… jos kätkemme tämän sanan kuuliaiseen sydämeen, se eheyttää persoonaamme. Kun kuuntelen ja tottelen, tulen ihmiseksi.”
OSA II: Mielikuvituksen käyttö
”Jumala ei kommunikoi niinkään pääsi kuin sydämesi kanssa.”
Nämä sanat pysäyttivät minut vuosia sitten. Oli shokki tajuta, että pääni on täynnä ”oikeaa tietoa” Jeesuksesta, raamatullisesta seksuaalimoraalista jne. Kuitenkaan pään tietoni ei koskettanut sydämeni haluja ja sieltä nousevia ajatuksia, jotka elivät ikäänkuin omaa elämäänsä irrallaan kristillisestä uskostani. Tuona aikana minua auttoi erityisesti Leanne Paynen kirjan Healing Presence lukeminen (suomennettu nimellä Parantava läsnäolo). Suosittelen kirjaa kaikille, mutta erityisesti meille teologeille se on tarpeen, sillä teologinen koulutus tuhoaa usein raamatullista uskoa ja ohjaa pitämään järkeä kaiken mittarina. Siksi voi tuntua, että järki ja usko ei mahdu samaan pääkoppaan.
Eräs ensimmäisistä kokemuksistani, joissa pää ja sydän kohtasivat, tuli rukouksessa, jossa näin näyn ensi kertaa elämässäni. Mielessäni olevassa kuvassa koin olevani pimeässä huoneessa, jonka ovi oli auki. Oviaukosta loisti häikäisevän kirkas valo. Tajusin, että oiaukossa olevassa valossa oli Jeesus, sanoohan Hän Raamatussa oevansa sekä ovi, että valo. Ihmettelin, miksi olen itse pimeässä enkä valossa, mutta tajusin kuvan kuvaavan elämääni. ”Sydämeni talossa” oli huoneita, jonne Jumalan valo ei ollut päässyt. Rukoilin, että valo tulisi huoneeseen, ja se tuli! Jeesuksen valo täytti koko huoneen!
En järjelläni ymmärrä mitä tuossa rukoushetkessä tapahtui, mutta kokemus meni syvälle alitajuntaani. Varsinainen pommi räjähti kuitenkin vuonna 1991 Euroopan alueen ex-gayjärjestöjen Exodus-konferessissa. Mieleeni tuli eräs kipeä muisto lapsuudestani. Esirukoilijan rohkaisemana näin uskon kautta Jeesuksen tuossa muistossa. Koin, että Jeesus lupasi antaa minulle sitä, mitä olin kaivannut tuossa hetkessä. Vielä seuraavina päivinäkin näin verkkokalvoillani valkoisen hahmon. Jumalan työ oli mennyt tuossa hetkessä alitajuntaani asti. Koin ensi kertaa elämässäni, että sisimmän yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen (joka on hyvin tyypillistä seksuaalisuudessa rikkinäisille) oli tullut Jeesus! Tuosta hetkestä lähtien aloin käyttää mielikuvitusta rukouksessa ja se mullisti rukouselämäni! Lisäksi sen kautta avautui näkyjen ja tiedon sanojen alue!
Ajattelun ja mielen tärkeys
Onko sinun vaikea keskittyä rukoukseen? Tuntuuko, että ajatukset harhailevat koko ajan jossain muussa kuin Jeesuksessa? Raamatun kirjoittajat pitivät ajattelun ja mielen aluetta erittäin tärkeänä kristityn vaellukselle. Paavali sanoo, että ”taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle” (2 Kor.10:4-5).
Mielemme alueella saattaa olla ”linnoituksia”. Niitä voivat olla esimerkiksi tiettyjen seksifantasioiden hellimisen alue, Jumalaa, itseä tai muita ihmisiä koskevat vääristyneet uskomukset jne. Ajatuksemme on arvioitava Raamatun ilmoituksen valossa ja muutettava sen mukaiseksi. Ajattelu ja mieli ovat yhteydessä siihen elämmekö Jumalan mielen mukaan vai toteutammeko omia ajatuksiamme ja himojamme.
Paavali sanoo, että ”lihan mukaan elävillä on lihan mukainen ajattelu, Hengen mukaan elävillä Hengen mukainen” (Room. 8:5, oma käännös). Vuoden 1992 kirkkoraamatun käännös ”pyrkimykset” on väärä, koska kreikan sana ”froneema” tarkoittaa ajattelua, mieltä tai harkintaa. Paavali jatkaa: ”Lihalliset ajatukset tuottavat kuoleman, Hengen mukaiset ajatukset elämän ja rauhan. Lihan ajatukset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen” (Room.8:6-8, oma käännös). ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne niin, että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä” (Room.12:2).
Kuinka tehdä tämä? Miten voisi keskittää mielensä rukoukseen ja antaa sen uudistua?
Eräs tapa on ”vangita” ajatukset esimerkiksi kuvittelemalla Jeesus riippumassa ristillä. Mieti samalla ristin merkitystä sinulle. Voit myös aloittaa rukouksen aina keskittymällä siihen, että Kristus on läsnä siinä tilassa missä sinä olet. Näe Hänet uskon kautta, sillä Hän on paikalla sanansa lupauksen mukaan (Matt.18:20). Saattaa olla, että Jumala alkaa johtaa mielikuviasi ja antaa sinulle näyn (mielen sisäinen kuva) tai ilmestyksen (avoimilla silmillä nähtävä kuva). Seksuaalisesti rikkinäiselle, erityisesti seksiriippuvaisille ja homoseksuaaleille on tärkeää, että Jumala saa säännöllisesti puhdistaa mielikuvituksen ja ajattelun alueen. Voit esimerkiksi opetella mielessäsi ojentamaan epäpuhtaat seksuaaliset kuvat ja fantasiat Jeesukselle. Näe mielessäsi kuinka Hän ottaa ne kannettavaksi ristilleen. Voit myös nähdä kuinka Jumalan puhdistava, kuluttava tuli polttaa saastaiset kuvat. Näitä rukouksia on hyvä harjoittaa aina tarpeen mukaan.
Vastaväitteitä ja vastauksia
”Onko mielikuvituksen käyttäminen kristillistä, tekeväthän New Age-ihmiset myös mielikuvitusmatkoja?”
Jumala on luonut mielikuvituksen. Älkäämme siis antako sitä saatanan ja synnin palvelukseen vaan pyhittäkäämme se Jumalalle. ”Jos näen mielikuvitukseni alueella Jeesuksen, ei kyse ole aidosta Jeesuksesta vaan kuvasta!” Tämä on totta. Kuva on kuitenkin aidon asian symboli, vertauskuva. Esimerkiksi maisemamaalaus ei ole sama kuin itse maisema. Silti maalaus voi välittää jotain aidosta. Kun näet mielessäsi Jeesuksen, kuva on ikäänkuin ikoni, ikkuna tuonpuoleiseen. Ei ole tärkeää, kuinka tarkasti mielessäsi näet asiat – tärkeintä on idea. Leanne Paynen mukaan vaatii itsekuria tiedostaa, että Jumala on aina kanssamme, jopa silloin kun sitä vähiten aistimme. Näkymättömän, mutta kuitenkin todellisen tiedostaminen vaatii aluksi keskittynyttä toimintaa. (Listening Prayer, 1994, 130).
”Tämä on uutta opetusta.”
Menneiden vuosisatojen kristityt ovat pärjänneet ilman näitä opetuksia”, sanoo joku. Väite ei kuitenkaan ole täysin totta. Keskiajalla elänyt jesuiittajärjestön perustaja Ignatius Loyola kertoo kirjassaan Hengellisiä harjoituksia mielen harjoittamisesta kurinalaisuuteen rukouksessa. Ignatius kertoo kuinka voit mielessäsi rakentaa ”sydämen näyttämön” mielikuvituksen kautta kuvitellen esimerkiksi Jeesuksen kärsimystietä. Vuonna 1692 munkki Laurentius kirjoitti, että ”se minua lohduttaa tässä elämässä, että nyt näen Herran uskon kautta. Nähdessäni Hänet uskon kautta näen Hänet niin hyvin, että joskus sanon: ’En enää usko! Minä näen!’ Aistin Hänen läsnäolonsa jatkuvasti, mutta jos menettäisin tuon tuntemuksen, uskoni siihen, että Hän on kanssani, olisi yhtä vahva kuin tuntemukseni oli.” (Practice of the Presence of God, 1692, 88,89,92).
Mielikuvilla on suunnaton voima. Voimme saada mielikuvituksen avulla aikaan esimerkiksi seksuaalisen kiihotustilan. Siksi ei ole yhdentekevää millä ajatuksiamme täytämme. Jeesukseen keskittyminen mielikuvissa johtaa täysin eri henkimaailmaan kuin jos alat hakea mielikuviisi toteemieläimiä ja maahisia New Age-ihmisten tapaan. Jälkimmäinen johtaa pahojen henkien vaikutusvaltaan, ensin mainittu Jumalan läsnäoloon.
Kuvien näkeminen vaikuttaa syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin abstraktin käsitteelliset sanat. ”Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.” Ehkä siksi Jeesus käytti puheissaan paljon vertauksia ja esimerkkejä käytännön elämästä, sillä niitä oli helppo kuvitella. Raamattu ei ole vaiennut mielikuvien alueesta, josta se puhuu ”katselemisena”.
Katselemiseen liittyviä Raamatun kohtia
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rohkaisee uskovia pitämään katseen suunnattuna Jeesukseen. ”Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi” (Hebr.12:2-3). ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki” (2 Kor.3:18). ”Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisesti” (2 Kor.4:18). ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptin kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikäänkuin näkee Näkymättömän” (Hebr.11:1,27. ”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen (kreik.apokalypseoos) hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hänon meidät kutsunut” (Ef.1:17-18).
Mieli ulospäin
Usein seksuaalisuudessa rikkinäinen ihminen katselee sisintään ja uppoutuu oman kurjuutensa, rikkinäisyytensä ja menneisyytensä mietiskelyyn. Vuosien varrella olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että eräs parantumisen osatekijä on mielen suuntaaminen ulospäin, Jeesukseen, rukouksessa ja ylistyksessä. Toivo ja pelastus ei löydy sisältämme kuten New Age-ihmiset väittävät vaan toivo on ulkopuolellamme, Kristuksen ristissä.