Meillä kaikilla on normaali tarve läheisiin ihmissuhteisiin. Jos jokin suhde alkaa kuitenkin tuntua rajoittavalta tai kaiken kattavalta, on hyvä alkaa miettiä, mistä siinä oikein on kysymys.
Riippuvuussuhteiksi muuttuvat ihmissuhteet voivat aluksi olla ihan terveitä ja tuntua aivan hyviltä. Ongelmia syntyy, jos ihmisen minuuden tunne on jäänyt heikoksi ja hän alkaa etsiä täydennystä itselleen toisesta ihmisestä. Se on yritystä korjata menneisyyden loukkausten, itsehyljeksinnän ja vaille jäämisten sitomaa minuutta. Ihminen alkaa uskoa tarvitsevansa toisen ihmisen jatkuvaa läsnöoloa tai hoivaa tunteakseen olonsa turvalliseksi.
Tällaiset ihmissuhteet perustuvat enemmän tarvitsemiseen kuin jakamiseen.
Tunneriippuvuus voi muodostua monenlaisiin suhteisiin: eri ja samaa sukupuolta olevien välille, lasten ja vanhempien välille, sielunhoitaja/hoidettava -suhteeseen, avioliittoon, ystävyyteen, opettaja/oppilas -suhteeseen jne.
Milloin on kysymys tunneriippuvuudesta?
Tunnistamisen vinkkejä: Henkilö…
- kokee mustasukkaisuutta suhteessa
- on mieluummin kahden kesken ystävänsä kanssa ja turhautuu, ellei se ole mahdollista
- ei enää välitä muista ihmissuhteista
- alkaa kokea romanttisia ja seksuaalisia tunteita (huono asia, jollei kyseessä ole seurustelusuhde tai avioliitto)
- osoittaa fyysistä hellyyttä enemmän kuin kuuluu ystävyyteen
- ei enää tule toimeen ilman kyseistä henkilöä
- keskittyy tähän ihmiseen enemmän kuin Jumalaan
- tulee vihaiseksi ja masentuu, jos suhdetta uhataan
- puolustelee toista, jos suhde asetetaan kyseenalaiseksi
- kokee ystävänsä turvallisuuden ja voiman lähteeksi elämässä
- tai hänen ystävänsä alkaa kokemaan suhteen kahleena
Terve suhde on vapaa ja antaa itsestään. Siihen otetaan mielellään muitakin mukaan.
Riippuvuussuhde on sisäänpäin kääntynyt. Se lamauttaa ja rajoittaa henkilökohtaista kasvua.
Terve suhde haluaa ystävän löytävän uusia mielenkiinnon kohteita ja suuntautuu myös ulospäin. Tunneriippuvuus kahlitsee vankeuteen. Ihminen tuntee pakokauhua ja ahdistusta, jos toinen esim. muuttaa pois. Normaali suru sensijaan kuuluu asiaan eron hetkinä.
Tunneriippuvuuteen altistuminen
Altistavia tilanteita, jolloin riippuvuutta voi kehittyä herkästi ovat
- yksinäisyyden ajat
- kriisit, ihmissuhteen katkeaminen
- siirtymäkaudet: muutto, kihlaus, avioituminen, uusi työ tai opiskelu, uskoontulo
- stressi
- joutuminen pois tutusta ympäristöstä
- pitkästyminen tai masennus
- sellaisen ihmisen tapaaminen, joka muistuttaa omaa ihanneminää, sitä millainen haluaisin olla
Yleensäkin ihmiset, jollaisia haluaisimme olla, liittyipä se sitten tunne-elämään tai kehoon, vetävät meitä puoleensa. Tämän henkilön ominaisuuksia voi ollakin kätkettynä itsessämmekin, mutta emme huomaa niitä ja yritämme saada ne tiedostamattamme eloon toisen kautta. On hyvä tiedostaa em. tilanteissa, että tarvitsemme apua ja tukea, ettemme takerru vain yhteen ihmiseen, johon sitten syntyy riippuvuus.
Syitä tunneriippuvuuteen
Haavoittumisesta jäänyt katkeruus ja pettymys
Meitä vastaan on tehty syntiä: olemme kokeneet hylkäämistä, meidän omaa identiteettiämme miehenä tai naisena ei ole vahvistettu. Yksinäisyys, joka syntyy siitä, ettei ole tullut riittävästi kuulluksi ja nähdyksi, ei ole annettu tilaa olla narsistinen ja tarvitseva lapsi
Reagoimme tähän kaikkeen tekemällä syntiä; usein tarvitsevuutemme löytää kanavan seksuaalisuudestamme ja ihmissuhteistamme. Erotisoimme ja romantisoimme tarpeemme vahvistaa minuuttamme ja saada hoivaa. Kun emme tiedä, kuinka saisimme rakkautta ja hoivaa, teemme epäjumalia ihmisistä, jotka näyttävän tarjoavan meille tyydytystä. Odotamme ihmisten emmekä Jeesuksen täyttävän rakkauden ja turvallisuuden tarpeemme. Haluamme omistaa jotain, mitä Jumala ei ole antanut. Olemme kapinallisia, emme halua antaa kaikkia elämänalueitamme Jumalalle. Olemme epäuskoisia, emme luota siihen, että Jumala täyttäisi tarpeemme.
Parantuminen
Parantumisessa muodostaa merkittävän osan totuuteen sitoutuminen. Se sisältää kaksi asiaa:
1. Riippuvuuden myöntäminen, mikä on vaikeaa, koska suhteesta on hyötyä. Suhde tuntuu turvalliselta, saamme siitä läheisyyttä, se nostaa omanarvontuntoamme, lieventää turhautumistamme ja kyllästyneisyyttäämme, helpottaa oloamme ja saa meidän kokemaan, että kuulumme jollekin.
2. Riippuvuuden tunnustamisen synniksi sisältää sen myöntämisen, että olen tehnyt ihmisestä epäjumalan. Jumalan läsnäolon kokeminenkin voi olla sidottu tähän suhteeseen. Kuitenkin se on, kuten Jer. 2:13 sanoo, yritystä saada vettä väärästä lähteestä.
Seuraavaksi olisi katkaistava suhde mikäli mahdollista. Ainakin tulee ottaa etäisyyttä ja etsiä muita ihmisiä, joiden kanssa haavoittuneisuutta ja kipua voi käsitellä Tähän emme helposti suostu. Selittelemme itsellemme, miksei näin tarvitse tehdä. ”Helpoin” ja nopein tapa parantua on luopua suhteesta. Tarpeeton tapaileminen vain pitkittää kipua.
Voimme kuitenkin pitää yllä palvonnan kohteitamme, vaikka he eivät olisi fyysisesti läsnä. Näin he vievät Jumalan tilan meissä. Sen tähden meidän tulee kuolla tälle tarvitsevuudelle. Meidän tulee kohdata todellisuus, tyhjyys, joka jää siitä että joku ihminen ei voi olla täydelliseksi tekijämme. Epäjumalanpalvelussuhteeseen liittyy myös hengellinen sidos. Siksi tuo side on katkaistava myös hengellisesti.
Surutyön tekeminen on tärkeää. Kun olemme ottaneet toisen ihmisen omien haavojemme parantajaksi, on siitä irrottautuminen tuskallista. Ole valmis jakamaan tuskasi. Kuolemaa kuuluu surra.
Suruun kuuluvia vaiheita ovat
- kieltäminen (suhteen luonteen)
- viha (usein Jumalaa kohtaan)
- kaupanteko (jos annat minun pitää hänet, teen melkein mitä vaan)
- masennus (tyhjyyden kokeminen)
- hyväksyminen (olen yhä kokonainen ilman häntä)
Etsi ymmärtävä ja luotettava sielunhoitaja, anna itsellesi lupa surra, älä ota tarpeetonta syyllisyyttä, suru ei ole väärin vaikka suhde sinänsä ei ollut hyväksi
Suuntaudu Jumalaan, katsele Jeesusta paljon, synnytä läheinen suhde Hänen kanssaan. Aina kun kaipaat ystävääsi, mene Jumalan luo. Anna Hänen tulla tuskaasi ja suruusi ja yksinäisyyteesi. Luovuta ystäväsi Hänelle, ajattele mikä on ystävällesikin parasta ja tuo oma tarvitsevuutesi Hänelle. On tärkeää luottaa. Jumala ei ole lohdutuspalkinto, Hän on enemmän.
Hoida muita ystävyyssuhteita, älä jää yksin. Etsi uusia harrastuksia, mutta älä pakene suruasi niihin. Ota vastuuta omasta elämästäsi. Selvitä pinnan alla olevat haavat ja ongelmat. Ennen kaikkea muista, että elämä on matka. Mitään pikaratkaisuja ei ole olemassa, ei myöskään parantumisen kaavoja.
Vaikka riippuvuudesta parantuminen on tuskallista, se on mahdollista. Jälkeenpäin moni on ihmetellyt, miten on voinut olla niin voimakkaissa kahleissa. He ovat saaneet rauhan olla oman itsensä kanssa. Enää ei tarvitse pelätä menettämistä. Saa elää vapaana tätä hetkeä. Saa tulla osalliseksi oikeasta rakkaudesta. ”Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.” Sellaista rakkautta me tarvitsemme: vapaata, luottavaa, tilaa antavaa, hyväksyvää. Jumala on sellainen.