Näin aluksi voisin valottaa taustaani sen verran, että olen perheestä, joka hajosi ollessani päiväkoti-ikäinen vanhempieni eroon. Ero johtui isäni alkoholisoitumisesta ja uhkaavasta elämänsuunnasta. Äitini pelkäsi perheen puolesta ja päätyi sen vuoksi eroon.

 

Kasvoin melko feminiinisessä ympäristössä, muut perheenjäsenet olivat naisia. Pienenä en aina ymmärtänyt, että joku olisi vialla. Muistan kuitenkin kuinka olin surullinen, kun minulla ei ollut isää sillä lailla kuin muilla lapsilla. Yritin parhaani mukaan olla normaali ja unohtaa ikävät isään liittyvät asiat. Esimurrosikäisenä ollessani isäni kuoli ja yritin peitellä häneen liittyviä asioita.

 

Koin eroottisia tunteita vanhempi miehiä kohtaan jo 5-vuotiaasta lähtien. Olen ollut enemmän tai vähemmän uskossa noin seitsemänvuotiaasta lähtien. Rukoilin aika pienestä pitäen Jumalaa, että en tulisi homoksi. Pienenä olin huono joukkuepeleissä ja minua välillä kiusattiin. Kuitenkin jo ala-asteelta lähtien minulla oli paljon kavereita toisin kuin päiväkodissa. Kaverit olivat minulle suuri tuki ja rikkaus näin jälkeenpäin ajatellen.

 

Tullessani murrosikään ja kasvaessani tulin tietoiseksi miehisyydestäni ja sen puutteista. Koin itseni naiselliseksi ja epämiehekkääksi. Sen lisäksi minulla oli aika paljon kiinnostusta miehen sukupuolielimiin ja koin toisia miehiä kohtaan eroottista vetoa. Yritin murrosikäisenä jäljitellä muita ikäisiäni poikia. Tutustuin tyttöihin ja kokeilin seurustelua. En noin varsinaisesti rakastunut kehenkään, mutta pieniä ihastuksen tunteita minulla oli vähitellen.

 

15-vuotiaasta eteenpäin etsin tietoa homoseksuaalisuudesta ja sen mahdollisista aiheuttajista. Tulin entistä tietoisemmaksi omasta tilanteestani ja opin ymmärtämään itseäni ja niitä tarpeita, joita saattoi olla homoseksuaalisiksi pelkäämieni tunteiden takana. Rupesin käymään terapiassa 20-vuotiaasta lähtien. Terapeutti oli vakaumukseltaan kristitty ja hänen kanssaan oli helppo puhua siten omaan elämänkatsomukseeni liittyvistä asioista.

 

Terapeutin kanssa kävimme paljon asioita läpi, ja kävi ilmi, että minulla oli paljon tunteita, joita ei välttämättä olisi tarvinnut leimata homoseksuaalisiksi, vaikka itse tai muut ihmiset niin tekisivätkin. Vaikka koinkin kiintymystä ja seksuaalista kiintymystä muihin miehiin, en kuitenkaan koskaan kokenut seurustelusuhdetta toisen miehen kanssa mielekkäänä.

 

Opin terapiajakson aikana, että ei tarvitse olla huolissaan, jos saa erektion toisen miehen alastomuudesta tai miehisistä piirteistä. Asiaan voi suhtautua asiallisen rauhallisesta tuomitsematta itseään välittömästi homoksi. Homoeroottisen kaltaisiin tuntemuksiin ei myöskään tarvitse reagoida himonomaisin reaktioin, vaan voi jättää eroottisen tilan omaan arvoonsa.

 

Opin, että tilanteita ja asioita, joista saa homoeroottisia tuntemuksia, ei kannata ruveta välttelemään tai pelkäämään. Kannattaa vain suhtautua rauhallisesti ja ottaa oma seksuaalinen reaktio (erektio) mielenkiinnon kannalla. Tällaisissa tilanteissa kannattaa aina miettiä, että mikä tunteen taustalla on. Kannattaa pohtia, mikä siinä tilanteessa oikein kiihottaa ja mitä oikeasti haluaa. Joskus saattaa päästä omissa mietinnöissään tulokseen, että eihän siinä nyt sitten mitään niin erikoista taustalla ollutkaan.

 

Itselläni suurin asia, mitä kaipaan, on pelkkä toisen miehen läheisyys ja hellyys. Toivoisin, että minulla olisi joku isän kaltainen hahmo, joka osoittaisi minulla tällaisia eleitä. Olen ymmärtänyt, että elämällä suhteessa toisen miehen kanssa tai harrastamalla homoseksiä en saisi näitä tunteita tyydytetyksi. 

 

Vaikka olenkin jo reippaasti yli 20-vuotias, en ole antanut periksi toivolle, että tämä maskuliinisuuden läheisyyden ja hellyyden tyhjiö tulisi joskus täytettyä. Saan olla tiettyjen tunteideni kanssa pienen lapsen tasolla. Olen puolitietoisesti ruvennut hankkimaan miessuhteita, joissa voin turvallisesti näyttää tunteitani ja kaipauksia ja ottaa myös hellyyttä vastaan. Tavallaan tämä tuntuu todella nololta, mutta mitä minulla on hävittävää? Miksi en saisi elää onnellista lapsuutta edes osittain, vaikka näin vähän vanhempanakin, kun useat muutkin ovat saaneet pienenä kaipaamiani asioita kokea?

 

Avaamalla itsensä puutteineen ja kaipuineen on altis haavoittumiselle ja pilkalle, mutta se riski on otettava. Ja eihän tässä loppupeleissä tosiaan ole mitään hävittävää. Nyt ollessani nuori aikuinen olen osin terapian ansiosta vahvistunut ja itseluottamukseni on kasvanut. Vaikka olenkin joiltain tunteiltani lapsen tasolla, osaan kuitenkin puolustaa omia vajavuuksiani kuin aikuinen ainakin.

 

Toinen asia, jossa olen kasvanut, on kyky suhtautua terveellä tavalla toisten miesten alastomuuteen. Ennen en olisi voinut kuvitella, että voisin olla ilman erektiota tilanteessa, jossa toinen mies pesee selkääni tai minä hänen. Nyt tällainen selänpesutilanne tuntuu täysin luonnolliselta. Mielestäni tällaisiin tilanteisiin kannattaa lähteä mukaan, jos siihen löytyy tervehenkinen mahdollisuus. Muutenkaan oma alastomuuteni ei enää saa minua vaivaantuneeksi ja osaan ihailla toisten miesten alastomia vartaloita ilman, että kokisin sen homoeroottisena tilanteena. Olen huomannut, että mitä enemmän saan maskuliinisten hellyyden ja läheisyyden tunteitani tyydytetyksi, sitä pienempi mielenkiinto minulla on itse homoseksuaalisiin asioihin.

 

Rohkaisisin kaikkia muita samassa tilanteessa olevia kohtaamaan rohkeasti ja ilman ahdistusta kaikki seksuaaliset tuntemuksensa ja miettimään mitä tarpeita niiden takana on. Pelkille homoseksuaalisille tunteille ei kannata antaa liikaa huomiota ja huolta. Kannattaa ennemmin keskittyä kyseisten tunteiden takana oleviin tarpeisiin ja niistä huolehtimiseen. Toki niitä tarpeita voi olla vaikea saada täytetyksi. Eihän se läheskään aina ole itsestä kiinni, mutta kannattaa kovasti yrittää. Kuitenkin oireista ei kannata olla niin huolissaan kuin niiden aiheuttajista.

 

Naisiin olen oppinut suhtautumaan ainakin omasta mielestä terveemmin kuin aiemmin. En vaadi itseltäni, että saisin jokaisesta kalenteritytöstä erektion. Jotenkin minulla oli ennen sellainen harhaluulo, että jokaisesta kalenteritytöstä pitäisi kiihottua. Toisaalta en ole kuitenkaan juuri koskaan kiihottunut poikakalentereiden miehistä, jos asiaa haluaa verrata toisin päin.

 

Olen myös seurustelusuhteista oppinut, että vaikkei pelkkä kuva alastomasta naisesta saisi suurta eroottista tunnetta aikaan, saattaa todellisuudessa naisen läheisyys aiheuttaa varsin voimakkaita eroottisia tunteita. Aikaisemmin koin oloni tukalaksi tilanteissa, joissa olin fyysisesti lähellä vastakkaista sukupuolta. Siinä ei ollut mitään kiihottavaa. Kovetuin ikään kuin kiveksi. Pääsin kuitenkin tästä tunteesta pikkuhiljaa eroon samalla kun miesidentiteettini vahvistui. En nykyisin kanna enää suurta huolta siitä kuinka paljon eroottista vetoa koen naisia kohtaan. Olen päässyt pelonkaltaisista tunteista naisen läheisyyttä kohtaan eroon ja pystyn luontevasti olemaan naisen kanssa. Olen lisäksi vakuuttunut, että pystyn ilman suurempia ongelmia seksuaaliseen kanssakäymiseen naisen kanssa.

 

Vesa 24v