Tämä artikkeli sisältää kaksi osaa. Aluksi arvioidaan Vanhan ja Uuden testamentin tekstejä, jotka liittyvät homoeroottiseen käytökseen. Sen jälkeen tarkastellaan Raamatun tulkintaan liittyviä väitteitä, joilla on viime aikoina perusteltu homosuhteiden hyväksymistä. 

Jos haluat katsoa englannin kielisen videon homoseksuaaliuudesta ja Raamatun tulkinnasta voi löytää videon täältä. Esitelmän pitäjä on teologian tohtori Robert Gagnon, joka on kirjoittanut erään merkittävimmistä kirjoista (The Bible and Homosexual Practice. Texts and Hermeneutics. 2001), joka käsittelee homoseksuaalisuutta Raamatun valossa. Gagnon on luterilainen ja hän opettaa Uuden testamentin tutkimusta Pittsburg Theological Seminary’ssä.

Kristityt uskovat, että Vanhan testamentin profeettojen ja Uuden testamentin kirjoitukset ovat ihmisten kautta tullutta Jumalan ilmoitusta (ks. mm. Hebr.1:1-2; 2 Piet.1:16-21; 3:1-2; Ilm.22:18-19). Jumalan Hengestä syntyneet kirjoitukset kykenevät antamaan uskon Jeesukseen, joka pelastaa ihmisen ja antaa hänelle voiman elää Jumalan tahdon mukaista elämää (2 Tim.3:15-16).

Raamatun pääsanoma on siinä miten ihminen voi löytää yhteyden Jumalaan ja elää Hänen tahtonsa mukaan. Tätä taustaa vasten kiinnostus samaan sukupuoleen on vain pieni sivuteema Raamatussa. Jumalan tahtoa noudattava kristitty ei voi kuitenkaan mitätöidä Raamatun näkemystä homoerotiikasta, koska se liittyy kristinuskon perusoppeihin ihmisen luomisesta, syntiinlankeemuksesta, pelastuksesta ja kymmenen käskyn moraalilaista.

1. VANHA TESTAMENTTI

Samaa sukupuolta olevien parisuhde ja kaksi erilaista luomiskertomusta

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (1 Moos.1:27). Aadam oli yksinäinen ja Jumala loi hänelle kumppaniksi naisen. Nainen otettiin miehestä ja yhdynnässä he tulevat jälleen ”yhdeksi lihaksi” (1 Moos.2:21-24). Nainen on ezer kenegdo, ”täydentävä auttaja” miehelle (1 Moos.2:18).

Jumalan tahdon mukainen parisuhde sisältää seuraavia tekijöitä: mies-nainen -suhde, julkinen liitto ja seksuaalinen yhteys (1 Moos.2:24).

Kreikkalainen Aristofanes kertoo toisenlaisen luomiskertomuksen filosofi Platonin kirjassa Pidot. Aristofaneen mukaan sukupuolia oli alun perin kolme: miehet, naiset ja miesnaiset. Ylijumala Zeus leikkasi nämä varhaiset ihmiset kahtia. He alkoivat kuitenkin kaivata toistaan puoltaan niin voimakkaasti, että he alkoivat kuolla nälkään. Zeus sääli heitä ja yhdisti heidät uudelleen. Miesnaisista halkaistut ovat niitä miehiä ja naisia, jotka rakastavat toista sukupuolta. Aristofanes puhuu heistä halveksivasti: heidän tehtävänsä on jatkaa sukua ja he ovat taipuvaisia aviorikoksiin.

Naisesta halkaistut ovat naisia rakastavia naisia. Miehistä halkaistut ovat miehiä rakastavia miehiä, jotka eivät ole kiinnostuneet naisista. He ovat parhaimpia kaikista miehistä ja muita miehiä miehekkäämpiä. He kiinnostuvat ”luontonsa mukaisesti” vain miehistä. Jos he menevät naimisiin ja hankkivat lapsia se tapahtuu vain yhteiskunnan lakien tai tapojen takia. He eivät ole kiinnostuneet miehistä pelkästään seksin takia vaan heidän sielunsa kaipaavat miehiä ja he haluavat elää koko elämänsä vain miesten kanssa.

”Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu kuin kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina omaa puolikastaan.” (Pidot, 193C) Kreikkalaisille miesten homosuhteet ja naisten lesbosuhteet olivat luonnonmukaisia, koska myös kreikkalaisten jumalat harrastivat niitä.

Raamatun ja Aristofaneen luomiskertomuksen vertaaminen osoittaa, että samaa sukupuolta olevien avioliiton perusteluksi tarvitaan hyvin erilainen luomiskertomus kuin mitä löytyy Raamatun alkulehdiltä. Jumalan luoma täydentäjä miehelle on nainen, ei toinen mies.

Homosuhteen siunaamisen ongelmana on se, että luomiskertomuksen mies-naissuhteelle ei löydy yhtään Jumalan hyväksymää poikkeusta Raamatussa. Jumala kielsi Mooseksen laissa seksin lähisukulaisen, lasten, saman sukupuolen ja eläinten kanssa (3 Moos.18). Samoin kiellettiin esiaviollinen seksi (5 Moos.22:13-29). Nämä Mooseksen lain kiellot eivät nouse tyhjästä vaan niiden taustalla on luomiskertomus, yksiavioinen aikuisten välinen heteroseksuaalinen suhde, jota kuvataan Mooseksen kirjojen alussa. Seksi saman sukupuolen kanssa oli synti, joten ei ole merkitystä tapahtuuko se rakkaudellisessa parisuhteessa vai yhden illan suhteessa.

Kristityt eivät noudata monia Vanhan testamentin, ”vanhan liiton” säädöksiä, koska ne eivät kuulu Jeesuksen solmimaan ”uuteen liittoon”. Aviorikoksen, heteroseksuaalisen moraalittomuuden ja homoseksin kielto periytyvät kuitenkin uuteen liittoon.

Syntiinlankeemus ja Mooseksen laki

Syntiinlankeemus hämärsi ihmisen moraalisen ymmärryksen. Siksi Jumala näki hyväksi Mooseksen laissa (3 Moos.18; 5 Moos.22:13-29) muistuttaa ihmistä mikä ei ollut Hänen tahtonsa seksin alueella: miesten välinen seksi, eläinseksi, insesti, aviorikos ja esiaviollinen heteroseksi. Jotkut ovat väittäneet, että homoseksi olisi liittynyt uskonnollisiin menoihin. Siten tuomion kohteena ei olisi ollut rakkaudellinen homosuhde. Tälle ajatukselle ei kuitenkaan ole perusteita. 3 Moos.18 tuomitsee insestin, seksin sukulaisten tai toisen aviopuolison kanssa, homoseksin, eläinseksin ja lapsen uhraamisen Molok-jumalalle. Tässä luettelossa vain lapsiuhrit liittyvät uskonnollisiin menoihin. Muut ovat Egyptin ja Kanaanin tapoja, joita Israel ei saanut noudattaa.

Sodoma, Gomorra ja Gibea

Sodoman miehet yrittivät raiskata Lootin vieraaksi tulleet miehet (1 Moos.19:5-8). Tekstiyhteys ilmaisee selvästi, että kyseessä oli homoseksuaalinen raiskausyritys, eikä pelkkä vieraanvaraisuuden sääntöjen rikkous. Vanhan testamentin profeetat eivät mainitse homoseksiä tuhon syyksi vaan Jumalasta luopumisen ja yleisen moraalittomuuden (Jer.23:14; Hes.16:49-50). Uusi testamentti lisää syyksi homoseksuaaliset himot (2 Piet.2:7; Juuda 7). Vuosisatoja myöhemmin miesjoukko halusi raiskata Gibean kaupunkiin saapuneen miehen (Tuom.19). Sodoma ja Gibea ovat varoittavina esimerkkeinä yhteisöistä, jotka ovat luopuneet Jumalan käskyjen seuraamisesta. Näistä teksteistä ei voi tehdä johtopäätöksiä homoseksiin tai -suhteisiin.

Daavid ja Joonatan

Daavidin ja Joonatanin välistä suhdetta (1 Sam.18-20) on joskus pidetty osoituksena homoerotiikasta. Teksti ei kuitenkaan kerro homoseksista tai edes homoerotiikasta. Teologian tohtori Martti Nissinen (Homoerotiikka Raamatun maailmassa, 1994) on todennut, että ”Daavidin ja Joonatanin tarinaan tulee ylimääräinen annos homoerotiikkaa, kun sitä luetaan meidän kulttuurissamme. Meillä miesten väliset tunteenilmaisut ovat rajoitetumpia kuin Raamatun syntysijoilla ennen ja nyt”. Lähi-idän kulttuurissa ilmaistaan nykyäänkin miesten välistä ystävyyttä suuremmilla tunteilla kuin suomalaisessa kulttuurissa.

2. UUSI TESTAMENTTI

Jeesus

Jeesuksen mukaan miehen ja naisen suhde oli Jumalan alkuperäinen suunnitelma ihmisen parisuhteeksi (Matt.19:4-12). Jeesuksen mukaan se ei kuitenkaan sovellu kaikille. ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia (kreik. eunukhoi), on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden (kreik. eunukhoi). Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” Alkuteksti käyttää sanaa eunukki, ihminen, jolla ei ole mitään seksielämää. Avioliiton vaihtoehtona oli siis vain elämä ilman seksisuhteita. Jeesus ei antanut heterosuhteen vaihtoehdoksi homosuhdetta, vaikka juutalaisena hän tiesi, että kreikkalaisille se oli luonnollinen asia.

Homoutta on puolusteltu sillä, että Jeesus ei sanonut sanaakaan homoseksuaalisuudesta. Se ei kuitenkaan todista, että Jeesus olisi hyväksynyt homosuhteet. Jeesus ei myöskään sanonut yhtään sanaa homojen vihaamisesta, mutta homouden puolustajat tuskin väittävät, että Jeesus olisi sen takia hyväksynyt homovihan. Miksi? Jeesus tuomitsi ylipäätään toisen ihmisen vihaamisen ja nimittelyn (Matt.5:21-22) ja siitä voimme päätellä, että hän olisi tuominnut myös homojen vihaamisen. Mistä sitten voimme päätellä mitä mieltä Jeesus oli homosuhteista? Jeesus vahvisti luomiskertomuksen ilmoittaman mies-nainen -suhteen olevan oikea eikä hän tarjonnut sen vaihtoehdoksi homosuhdetta (Matt.19:1-12).

Jeesus kutsui kaikkia ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan ilosanoman siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle (Mark.1:15). Tämä sanoma kuuluu kaikille ihmisille, myös homoerotiikasta kiinnostuneille. Valtakuntaan sisälle pääseminen edellyttää kääntymistä Jumalan puoleen ja syntien tunnustamista (1 Joh.1:6-9).

Jeesus lähetti oppilaansa julistamaan ja pantamaan sairaita, mikä oli osoitus siitä, että ”Jumalan valtakunta oli tullut lähelle” (Luuk.10:9). Jeesuksen toiminnassa oli Jumalan voima, joka muutti seksuaalisten syntien vankina olevien ihmisten elämän (Luuk.7:36-48; Joh.4:1-42; 8:1-11). Jumalan tahdon vastaisten seksuaalisten halujen, myös homoerootiikasta kiinnostuneen ihmisen elämä voi muuttua, koska Jeesuksen, Messiaan tehtävänä oli parantaa tunne-elämän ongelmia (Jes.61:1-2).

Paavalin kirje roomalaisille

Jeesus lähetti apostolit kuten Isä oli lähettänyt Jeesuksen (Joh.17:18). Jeesuksen mukaan Pyhä Henki johtaa apostolit tuntemaan ”koko totuus” (Joh.16:12-14). Paavali oli Jeesuksen kutsuma apostoli (Apt.9:1-16). Siksi hänen kirjoituksensa eivät ole vain inhimillisiä sanoja vaan niillä on Jeesuksen auktoriteeti. Apostoli Pietari rinnastaa Paavalin kirjoitukset auktoriteetiltaan Vanhan testamentin kirjoituksiin (ks. 2 Piet.3:15-16, jossa käytetään sanaa ”kirjoitukset” kreik. grafee, mikä viittaa aina Uudessa testamentissa Vanhan testamentin kirjoituksiin).

Paavalin mukaan Jumalan viha ilmestyy ihmisten harjoittamaan jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät ”pitäessään totuutta vääryyden vallassa” (Room.1:18) Ihmiset siis tietävät mikä on oikein, mutta he tukahduttavat totuuden elämällä vääryydessä.

Jumala on ilmaissut jokaiselle ihmisille ikuisen voimansa ja jumaluutensa, koska ne ovat nähtävissä luomisesta alkaen Hänen teoissaan (1:19-20). Ihmiskunta ei ole kuitenkaan kunnioittanut Jumalaa, minkä seurauksena ihmisten ymmärrys on hämärtynyt ja ”sydän pimentynyt” (1:21). Nyt ihmiset väittävät olevansa viisaita, mutta he ovat itse asiassa tyhmiä, koska he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan palvonnan näkyväisten ihmisten, eläinten ja matelijoiden kuvien palvontaan (1:22-23). Tämä on viittaus Mooseksen lain kahden ensimmäisen käskyn rikkomiseen: ”Minä olen Herra…sinulla ei saa olla muita jumalia… äläkä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa” (2 Moos.20:2-4)

Tämän takia Jumala on hyljännyt ihmiset heidän mielihalujensa valtaan häpäisemään ruumiinsa keskinäisissä suhteissaan (1:24). ”Häpeällisissä himoissaan” naiset ovat vaihtaneet ”luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen” ja miehet ovat ”luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan” (1:26-27) Tämä on viittaus luomisessa asetetun mies-nainen suhteen rikkomiseen ja samalla se on tulkinta aviorikoksen kieltävästä käskystä. Jo luomisen perusteella ihmisen pitäisi ymmärtää, että homoseksi on väärin, mutta hylätessään Jumalan, tämä totuus on hämärtynyt.

Teologian tohtori Martti Nissinen (Homoerotiikka Raamatussa, 1994) torjuu tekstiyhteyden perusteella ajatuksen, jonka mukaan Paavali puhuisi heteroista, jotka olisivat vaihtaneet tietoisesti heterokäytöksen homouteen. Paavalin kritiikki ei kohdistu ”homoihin tai heteroihin, vaan ylipäänsä ihmisiin, jotka osallistuvat homoeroottisiin akteihin” sillä ei myöskään ”voitane ajatella, että Paavali katsoisi joka ikisen pakanan vaihtaneen Israelin Jumalan epäjumaliin”. Kyse on enemmänkin koko ihmiskuntaa koskettavasta tilasta, jossa syntiinlankeemus aiheutti ensin epäjumalien palvonnan, josta seurasi homoseksuaaliset himot ja käytös.

Paavali kuvaa vapaasti myös muiden käskyjen rikkomista mainitsemalla ahneet (älä himoitse lähimmäisesi…), murhanhimon (älä tapa), petollisuus (älä lausu väärää todistusta), vanhemmilleen tottelemattomuuden (kunnioita isääsi ja äitiäsi) (Room.1:29-31).

Paavali leimaa homoeroottiset himot häpeällisiksi (1:26) ilmeisesti siksi, että ihmiset häpäisevät ruumiinsa Jumalan tahdon vastaisella seksikäytöksellä (1:24). Paavali toteaa myöhemmin (Room.7:14-8:13), että kaikki syntikäytöstä tuottavat himot nousevat ihmisen turmeltuneesta syntisestä luonnosta (Room.7:18). Jeesukseen uskovien ei tule antautua näille himoille vaan elää Pyhän Hengen voimalla Jumalan mielen mukaista elämää (Room.8:5-13). Homoeroottiset himot on siis mahdollista pitää kurissa Pyhän Hengen avulla kuten kaikki muutkin synnilliset himot. Synnilliset halut eivät kuitenkaan häviä kokonaan, koska niiden lähde on ihmisen syntinen olemus. Synnin välttäminen ja kristillisen elämäntavan mukaan eläminen uudistaa ihmistä sellaiseksi, joksi Jumala hänet alunperin tarkoitti (Kol.3:5-14).

Jeesuksen seurakunnan jäsenien tulee huolehtia toisistaan, kantaa toistensa taakkoja ja jakaa kärsimyksiä (1 Kor.12:22-27). Tätä tukea tarvitsevat kaikki kristityt, myös ne, joiden halut suuntautuvat homoerotiikkaan.

Paavalin sanat homorakkautta ihannoiville kreikkalaisille

Kreikkalaisille homorakkaus oli luonnollinen asia. Silti Paavali varoittaa kreikkalaisia kristittyjä heteroseksuaalisuuteen liittyvistä synneistä ja homoseksuaalisesta käytöksestä (1 Kor.6:9-11). Hän toteaa, että niitä harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Paavali käyttää tässä yhteydessä kahta kreikan sanaa arsenekoitai ja malakoi. Arsenekoitee tarkoittaa miehen kanssa makaavaa miestä. Paavali yhdisti sanat ”mies” ja ”makaaminen” homoseksin kieltävien 3 Moos.18:22; 20:13 jakeiden kreikan kielisestä käännöksestä (Septuaginta).

Suomalaisesta vuoden 1992 raamatunkäännöksestä puuttuu malakoi -sanan käännös. Paavalin aikana elänyt juutalainen filosofi Filon käyttää malakia sanaa kaksi kertaa kirjoittaessaan (Spec.Laws 3:37-42) homoseksuaalisesta käytöksestä. Filonin mukaan kyse on passiivisista homoseksuaaleista, jotka panostavat naismaiseen ulkoasuun. Siihen kuuluivat meikit, kampaukset ja parfyymit, joilla haluttiin miellyttää miespuolista rakastajaa. Filon ei rajoita malakia sanaa prostituoituun; naismainen partneri voi tulla rakastajattareksi tai jopa vaimoksi. Malakoi ei myöskään ole nuori poika pederastisessa suhteessa. Filonin mukaan nämä mies-naiset olivat aikuisia ja jotkut heistä olivat jopa leikanneet sukuelimensä pois muuttuakseen naiseksi. Kuvaus sopii naismaiseen homoseksuaaliin sekä transsukupuoliseen ihmiseen.

Paavalin sanoman pääpaino oli kuitenkin Jumalan armossa. Hän toteaa: ”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta” (1 Kor.6:11) Korintin seurakunnassa oli siis uskovia, jotka olivat jättäneet homokäytöksen Jeesuksen ja Pyhän Hengen voiman avulla. Se mikä oli mahdollista apostolien aikana on mahdollista nykyäänkin.

Homoseksin kielto sisältyy kymmenen käskyn lakiin

Paavali siteeraa tässä vapaasti Mooseksen lain kymmentä käskyä kirjeessään Timoteukselle (1 Tim. 1:8-10; 2 Moos.21:1-17). Aviorikosta koskevan käskyn yhteydessä hän mainitsee siveettömät ja miesten kanssa makaavat miehet. Myös juutalainen Filon liittää aviorikoskäskyyn homoseksin kiellon.

3. KYSYMYKSIÄ RAAMATUN TULKINNASTA

”Raamattu ei missään tuomitse rakastavaa ja vastuullista homoseksuaalista suhdetta.”

Raamattu ei määrittele poikkeuksia homoseksin kiellolle eikä se ei anna yhtään mahdollisuutta, että rakkaussuhde pyhittäisi homoseksin. Paavali tuomitsee aikuisten harjoittaman homoseksin käyttämällä ilmaisuja mies-mies ja nainen-nainen (Room.1:26-27). Samoin hän tuomitsi miehille antautuvat naismaiset miehet (malakoi) ja miesten kanssa makaavat miehet (arsenekoitai) (1 Kor.6:9). Paavali ei rajoita näitä kieltoja hyväksikäyttöön tai irstailuun vaan kyse on teoista, jotka olivat väärin aina ja kaikkialla. Hän oli hellenistijuutalainen, kreikkalaisen sivistyksen saanut juutalainen. Sen takia hän tiesi, että kreikkalainen kulttuuri ihannoi homorakkautta. Paavali ei kuitenkaan todennut: ”homoirstailu on väärin, mutta homorakkaus ei”. Paavali toteaa vain, että aikuisten väliset homosuhteet olivat synti.

”Antiikin homous oli erilaista kuin nykyään, joten Raamatun tuomiot eivät koske meidän aikamme homoseksuaalisuutta.”

Jotkut ovat väittäneet, että antiikin homous oli vain poikien hyväksikäyttöä, mutta se ei ole totta. Ensiksikin, kreikkalaiset eivät leimanneet poikien rakastamista hyväksikäytöksi vaan epäitsekkääksi rakkauden muodoksi, jossa he seurasivat biseksuaalisesti käyttäytyvien jumaliensa esimerkkiä. Toiseksi, ihmiset kokivat eroottista kiinnostusta ja rakkautta samaan sukupuoleen samalla tavalla antiikissa kuin nykyään, vaikka he eivät käyttäneet siitä samoja sanoja. Kolmanneksi, aikuisten väliset homosuhteet eivät olleet tuntemattomia roomalaisille ja kreikkalaisille:

–       Aleksanteri Suurella (356-323 ekr) oli suhde aikuiseen mieheen

–       Roomalainen historioitsija Suetonius kertoo keisari Galbasta (3 eKr-69 jKr), joka oli kiinnostunut seksuaalisesti vanhemmista miehekkäistä miehistä.

–       Antiikin Kreikan lesbous ei rajoittunut nuori-aikuinen -suhteisiin.

–       Paavali vieraili Ateenassa (Apt.17:16-34). Tuona aikana Ateenan torilla oli patsas, jossa oli kuvattu kahden aikuisen miehen homosuhde, Harmodioksin ja Aristogeitoksen rakkaus.

–       Platonin teoksessa Pidot (178D-179B) Phaedrus niminen mies väittää, että rakastavaisten miesten armeija olisi paras armeija, koska jokainen mies haluaisi tehdä urotekoja rakastajansa takia. Samassa Platonin kirjassa esiintyy Pausanias, joka on juomajuhlien isännän Agathonin rakastaja. Heidän suhteensa oli alkanut kaksitoista vuotta aiemmin, jolloin Agathon oli ollut kahdeksantoista vuotias (Platon, Prot.315D-E).

”Raamattu tuomitsee pelkästään hyväksikäyttävät homoseksuaalisuuden muodot, mutta ei homojen rakkaussuhteita”

Raamattu ei perustele homoseksin kieltoja hyväksikäytöllä yhdessäkään jakeessa joten perustelu ei ole vakuuttava. 3 Mooseksen kirja (18:22; 20:13) ei rajaa homoseksin kieltoa temppeliprostituutioon tai alaikäisten hyväksikäyttöön: kaikki homoseksi on kauhistus Jumalalle.

Paavali (Room.1:26) tuomitsi lesboseksin. Välimeren alueen kulttuureissa lesboseksiä ei liitetty pederastiaan (esimurrosikäisen nuoren ja aikuisen suhde) eikä siihen liitetty aktiivisen sisääntunkeutujan ja passiivisen sisäänottajan rooleja. Kun Paavali mainitsee miesten välisen homoseksin (Room.1:27) vastakohdiksi ei aseteta hyväksikäyttäviä ja rakkaudellisia homosuhteita. Vastakohtina on homoseksi ja heteroseksi. Paavalin ongelma ei ole nuorten miesten hyväksikäyttäminen vaan se, että heteroseksin sijaan valittiin homoseksi.

1 Kor.6:9 antaa tuomion sekä naismaiselle miehelle (kreik. malakoi), joka antautuu naisen rooliin homoseksissä ja aktiiviselle miehelle (kreik. arsenokoitai), joka ottaa toisen miehen sänkyynsä.

”Paavali ei tuntenut nykyajan käsitystä homoudesta, joten hän ei voinut tuomita nykyistä homoutta.”

Nykyinen tieteellinen käsitys homoudesta ei ole yhdenmukainen: jotkut ovat sitä mieltä, että homous on ihmisen olemuksen pysyvä piirre (ns. essentialismi). Toiset kiistävät jyrkästi tuon ajattelun. Heidän mukaansa biologiset tekijät eivät ohjaa seksuaalista suuntautumista vaan sosiaaliset suhteet ja kulttuuri muokkaavat seksuaalisuuden (ns. sosiaalisen konstruktionismi). Tämän näkemyksen mukaan seksuaalinen suuntautuminen saattaa jopa muuttua. Nämä näkemykset eivät edusta homoaktivistit-fundamentalistiuskovaiset -debattia vaan kyse on näkemysten jakaantumisesta kahteen leiriin homoliikkeen sisällä. Lisätietoja eri näkemyksistä saa homoaktivisti Olli Stålströmin väitöskirjasta Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997, s.229-300, Gaudeamus: Helsinki).

Toiseksi, antiikissa oli monenlaisia käsityksiä homoeroottisten halujen alkuperästä. Platonin Symposium (189C-193D) olettaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä. Aristoteles (Nikomakhoksen etiikka, 1148b) arveli, että jotkut anaaliseksiä haluavat miehet olivat syntyneet sellaisiksi. Toiset halusivat anaaliseksiä koska heitä oli käytetty hyväksi lapsena.

Monen homoseksuaalin ja lesbon kokemuksen mukaan kiinnostus samaan sukupuoleen koskettaa koko olemusta ja sen kontrollointi on mahdotonta. Tämä kokemus muistuttaa Paavalin kuvausta synnistä. Roomalaiskirjeen luvuissa 5 ja 7 kuvataan syntiä koko olemusta koskettavana synnynnäisenä taipumuksena, joka on perinnöllinen eikä ole tahdon alaisesti kontrolloitavissa. Silti Paavali toteaa, että Pyhän Hengen voiman avulla on mahdollista elää toteuttamatta ”lihan himoja”.

”Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan miksi se olisi väärin Jumalan silmissä?”

Kahden aikuisen uskollinen suhde ei ole ainoa kriteeri Jumalan tarkoittamalle parisuhteelle. Vanha ja Uusi testamentti (mm. 3 Moos.18:6-8) kieltävät suhteen seksisuhteen lähisukulaiseen, vaikka kyseessä olisivat tasavertaiset aikuiset, jotka rakastavat toisiaan. Paavali (1 Kor.5:1-5) nuhtelee Korintin seurakuntaa siitä, että he suvaitsivat erään miehen ja hänen äitipuolensa suhteen. Paavali ei kysynyt korinttilaisilta oliko heidän suhteensa tasavertainen, uskollinen ja rakkaudellinen. Sillä ei ollut merkitystä, koska seksi äidin tai äitipuolen kanssa oli niin väärin, että uskollisuus ei pyhittänyt sitä. Sama pätee homoseksuaalisuuteen.

”Homoseksuaalisuus ei ole liity Raamatun keskeisimpiin kohtiin. Siksi voimme muuttaa käsitystämme homoudesta.”

Apostoli Paavali liittää homoseksuaaliset aktit kristinuskon perusoppeihin: luomiseen, lankeemukseen ja lunastukseen. Paavali pitää homoseksin synnillisyyttä syntiinlankeemuksen seurauksena (Room.1:20-27). Homoseksiä harjoittava kristitty voi menettää pelastuksen (1 Kor.6:9). Paavalin mukaan kymmenen käskyn aviorikosta koskeva kielto sisältää heteroseksuaalisen siveettömyyden (kreik. pornoi) ja homoseksin (kreik. arsenokoitas) (1 Tim.1:10).

Raamattu tuomitsee homouden, koska anaaliyhdynnässä mies joutui alistumaan naisen asemaan. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa se oli halveksittavaa.”

Tämän feministiteologisen ajatuksen takana on se, että mieskeskeisessä patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisen asemaan alistuva mies joutui häväistyksi. Jos mies oli anaaliyhdynnässä vastaanottava osapuoli häntä pilkattiin. Tämä tosiaan piti paikkansa Roomassa ja Kreikassa, mutta juutalaiskristillisyys ei perustellut homoseksin kieltoa tällä tavoin. Luomiskertomukset eivät pidä naisen osaa alempi arvoisena vaan alistaminen on syntiinlankeemuksen seuraus, nainen on yhtä arvokas kuin mies.

”Seksikäytös ei vaikuta pelastukseen, koska pelastumme vain uskon, emme tekojen kautta”

Jeesus ajatteli toisella tavalla. Hän totesi: ”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” (Matt.5:29)

Paavali varoittaa Korintin seurakunnan uskovaisia (1 Kor.6:9-11): Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole seksuaalisesti siveettömät (pornoi), epäjumalien palvelijat (eidolatrai), avionrikkojat (moikhoi), miehille antautuvat naismaiset miehet (malakoi), miesten kanssa makaavat miehet (arsenekoitai), varkaat (kleptai), toisten kustannuksella hyötyvät ahneet (pleonektai), juopottelijat (methysoi), toisten ihmisten solvaajat (loidoroi), väkivaltaiset ryöstäjät (harpages). Jos uskovainen harrastaa säännöllisesti jotakin näistä synneistä eikä pidä käytöstään vääränä vaan alkaa pitää syntiään jopa Jumalan lahjana hän on hengellisessä vaarassa.

Raamattu hyväksyy orjuuden ja kieltää homoseksin. Olemme muuttaneet käsitystämme orjuudesta, miksi emme muuttaisi käsitystämme myös homoudesta?

Orjuus ei ole pätevä vertailukohta homoseksille, koska Raamattu kritikoi orjuutta, mutta ei homoseksin kieltoa. Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta ja käski kansansa muistamaan tuota tapahtumaa säännöllisesti pääsiäisenä. Jumala varoitti muukalaisten sortamisesta ja muistutti, että Israel oli itsekin ollut orjana (2 Moos.23:9). Jos joku israelilainen oli joutunut myymään itsensä orjaksi, hänet piti vapauttaa seitsemäntenä vuonna (5 Moos.15:12). Jeesus julisti riemuvuoden tulleen hänen kauttaan ja siihen kuului Vanhan testamentin ohjeen mukaan orjien vapauttaminen (Luuk.4:19; 3 Moos.25:10). Raamattu ei kuitenkaan anna yhdessäkään kohdassa myönnytyksiä homoseksin synnillisyydelle.

”Luterilainen kirkko on suhtautunut aiemmin kielteisesti naispappeuteen, mutta nyt se on muuttanut kantaansa. Homoseksuaalisuuden suhteen pitäisi tehdä samoin.”

Vertailu on epäonnistunut, koska naiseus ja pappeus kuuluvat eri kategorioihin kuin homoseksuaalisuus ja sen toteuttaminen.

– naiseus on Jumalan luomaa, mutta homoeroottiset halut ovat syntiinlankeemuksen tulos (Room.1:26-27)

– kaikki homoseksuaalit kohtaavat väistämättä kiusauksen toteuttaa seksuaalisuuttaan seksi- ja rakkaussuhteina. Sitä vastoin hengellisen kutsumuksen toteuttaminen naispappeuden kautta kiinnostaa vain harvoja kristittyjä naisia maailmassa

Raamattu suhtautuu monessa kohdin myönteisesti naisten hengelliseen johtajuuteen (Tuom.4; Apt.18:26; Room.16:3, 12). Sitä vastoin homoseksin harjoittamiseen ei löydy mitään poikkeuksia Raamatusta.

”Kirkko pitää koko elämän kestävää heteroavioliittoa ihanteenaan. Kirkko on kuitenkin sallinut heteroseksuaaleille uudelleen avioitumisen avioeron jälkeen. Miksi se ei voisi sallia myös uskollista homosuhdetta?”

Raamattu ei aseta homoseksuaalisia suhteita ja avioeroa samalle tasolle. Jumala asetti luomisessa parisuhteen muodoksi mies-nainen-suhteen. Homo/lesbosuhteen perusteluksi tarvitaan täysin toisenlainen luomiskertomus.

Kahden aikuisen uskollinen suhde ei ole ainoa kriteeri Jumalan tarkoittamalle parisuhteelle. Vanha ja Uusi testamentti (mm. 3 Moos.18:6-8) kieltävät suhteen seksisuhteen lähisukulaiseen, vaikka kyseessä olisivat tasavertaiset aikuiset, jotka rakastavat toisiaan.  Paavali (1 Kor.5:1-5) nuhtelee Korintin seurakuntaa siitä, että he suvaitsivat erään miehen ja hänen äitipuolensa suhteen. Paavali ei kysynyt korinttilaisilta oliko heidän suhteensa tasavertainen, uskollinen ja rakkaudellinen. Sillä ei ollut merkitystä, koska seksi äidin tai äitipuolen kanssa oli niin väärin, että uskollisuus ei pyhittänyt sitä. Sama pätee homoseksuaalisuuteen.

”Eikö Jeesus julistanut rakkautta kaikkein korkeimpana periaatteena? Miksi homoseksuaalinen rakkaus olisi este Jeesuksen seuraamiselle?”

Jeesus asetti Hänen seuraamisensa korkeimmaksi päämääräksi, jolle inhimillisen rakkauden tulee alistua:

”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” (Matt.10:37)

Hetero-, bi- tai homoseksuaalin kristityn on oltava valmis luopumaan Jumalan tahdon vastaisesta seksuaalisesta käytöksestä, vaikka siihen liittyisi rakkauden tunteita. Oman elämänsä varjelu voi siinä tapauksessa merkitä iankaikkisen elämän kadottamista.

Lähteet:

Gagnon, Robert: The Bible and Homosexual Practice. Texts and Hermeneutics (2001)

Gagnon, Robert: ”What the Evidence Really Says about Scripture and Homosexual Practice: Five Issues”

http://www.robgagnon.net/articles/homosexScripReallySays.doc.pdf

Puonti, Ari: Suhteesta siunaukseen. Homoseksuaalisuus, terapeuttinen sielunhoito ja Raamattu (2010)