Sisäinen eheytyminen

Olin ollut paranemisen matkallla noin puolitoista vuotta. Silloin huomasin, että yksin minä olen vastuussa omista valinnoistani ja teoistani. Tajusin, etten voisi etsiä riippuvuuksilleni tekosyitä. Aiemmin oli ollut hyvin vaikeaa olla rehellinen perheenjäsenille tai uskoville ystäville. Oli ollut paljon helpompaa vain kieltää asiat tai syyttää vaikeaa lapsuuttani. Tässä oli vain yksi ongelma: kieltäminen ja muiden syyttäminen tarkoittivat, että riippuvuuskäyttäytymiseni vain jatkui jatkumistaan.

Ennen kuin kykenin olemaan rehellinen muille, minun piti oppia olemaan rehellinen itselleni.

Osallistuin viikon mittaiseen tapahtumaan Keski-Suomessa. Sain noiden päivien aikana paljon apua opetuksista, pienryhmistä sekä kaikista hengellisesti koskettavista hetkistä. Kuitenkin kun viikko päättyi, se päättyi. Tarvitsin sen jälkeen jotain muuta jatkaakseni paranemisen matkalla. Ostin Toni Dolfo-Smithin ja Sonja Starkin opetuksista tehdyt äänitteet, joita kuuntelin kotona. Ostin myös Patrick Carnesin kirjan Out of the Shadows. Kuuntelin ja luin näitä uudelleen ja uudelleen.

Silloin tapahtui jotain mielenkiintoista! Tutustuin materiaaleihin omassa rauhassani. Yksityisyydessä kotini suojissa kykenin myöntämään asioita, joita en olisi myöntänyt muille ihmisille. Ajan kanssa aloin olla rehellinen itselleni. Tämä uusi kyky alkoi vaikuttaa siihen, miten puhuin Jumalalle rukouksessa.

Aloin olla rehellinen itselleni ja Jumalalle ja hyväksyin vastuuni riippuvuuskäyttäytymisestäni ja sen seurauksista. Tällöin ymmärsin, mitä paraneminen todella on.

  • Kieltäminen aiheutti ahdistusta ja sai haluamaan luovuttamista. Tämä oli johtanut epätoivoon ja masennukseen.
  • Rehellisyys toi helpotuksen tunteen ja sai jatkamaan. Se toi toivoa ja rauhaa.

Kieltämisessä elävä ihminen sanoo: “En satuttanut ketään.” Rehelliseksi oppinut ihminen sanoo: “Satutin muita ja satutin itseäni.”

Esimerkiksi, kun katselin säännöllisesti pornoa ja kävin seksikaupoissa, en huomannut aiheuttavani mitään harmia toisille. Kuitenkin samaan aikaan:

  • En ollut seksuaalisesti läsnä vaimoni kanssa.
  • Laiminlöin laatuajan lasteni kanssa, pidin televisiota ja nettiä tärkeämpinä.
  • Käytin työajastani ison osan fantasiointiin ja pakkomielteeseen, kun minun olisi pitänyt keskittyä työhöni.
  • Tunsin oloni hengellisesti tyhjäksi. Tunsin, ettei minulla ole yhteyttä itseeni, Jumalaan tai maailmaan ympärilläni.

Kuten huomaat, huono vaikutus elämääni oli todellinen.

Vastuulliseksi tuleminen on minulle merkinnyt:

  • En vain sanonut olevani pahoillani, vaan hyväksyin todella vastuuni siitä tuhosta ja mielipahasta, jota olin aiheuttanut vaimolleni ja lapsilleni. Pyrin myös hyvittämään sitä.
  • Tätä matkaa ei ole voinut pakottaa. Pikemminkin olen vapaaehtoisesti kertonut heikkouksistani, vioistani ja haavoittuvuudestani. Aloin olla avoin niille luotetuille, jotka olivat Elävät Vedet -ryhmässäni.
  • Kysymys ei ollut rangaistuksesta. Kyse oli siitä, että sain konsultointia ja tukea sellaisilta ihmisiltä Elävissä Vesissä, jotka olivat itse kokeneet samanlaista.

Jos myös sinä kamppailet tapojen ja käyttäytymisen kanssa, joita et halua elämääsi ja joita et voi kontrolloida, suosittelen hakeutumista tuen piiriin. Ala heti rakentaa tukiverkkoa ja aloita matkasi kohti rehellisyyttä ja eheyttä. Lue kirjoja aiheesta ja kuuntele opetusta. Etsi ympärillesi luotettavia ihmisiä ja tukiryhmiä.

Rehellisyys ja vastuu ovat virstanpylväitä matkalla kohti eheyttä ja moraalista elämää.

Toivotan sinulle rauhaa, sisäistä vapautta ja luottavaisuutta.

Andy

 

Ajattelin ennen, että psykologin apua tai terapiaa tarvitsevat vain sellaiset ihmiset, joilla on vakavia mielenterveysongelmia. En nähnyt itseäni sellaisena. Vasta 34-vuotiaana huomasin itse tarvitsevani terapiaa. Aloin käydä viikottaisessa Journey-vertaistukiryhmässä (suom. Elävät Vedet) ja tapasin terapeuttia joka toinen viikko.

Pääsyy siihen, että en alunperin uskonut tarvitsevani apua, oli ajatus siitä, että tarvitsisin vain ”kosketuksen Jumalalta”: ihme tai dramaattinen tapahtuma auttaisi minua luopumaan ikävistä, tavaksi tulleista käyttäytymismalleista. Tuolloin en ymmärtänyt, että Jumala tahtoi elämäni muuttuvan – mutta vain sen myötä, että oppisin luottamaan toisiin ihmisiin. Kyky luottaa ja turvautua toisiin ihmisiin oli tärkeä osa paranemisen prosessiani.

Olin kasvanut tiukan uskonnollisessa yhteisössä ja siellä minulle kehittyi jyrkkiä käsityksiä siitä, miten paraneminen tapahtuisi. Ajattelin, että paraneminen vastaanotettaisiin hengellisten harjoitteiden – rukouksen, paastoamisen, antamisen, Raamatun luvun ja seurakunnassa toimimisen – kautta. Vaikkakin tällaiset asiat olivat hyviä, ne eivät sinänsä tuoneet toivomaani apua. Olin vähätellyt sellaisia asioita kuin:

– Avoin ja rehellinen jakaminen luotettavien ihmisten kanssa

– Avun pyytäminen niiltä, jotka tietävät enemmän kuin minä

– Tilivelvollisuus, eli avoimuus ja syntien tunnustaminen jollekin luotettavalle henkilölle

– Ajan käyttäminen, kärsivällinen työskentely tiettyjen ongelmien käsittelemiseksi

– Tunteisiin ja ihmissuhteisiin liittyvien taitojen opettelu

Nämä osoittautuivat olennaisiksi tekijöiksi toipumisessani ja kasvussani.

Aiemmin luulin vilpittömästi, että olin ollut avoin ja rehellinen rukoillessani Jumalaa. Kerroin elämäni asioita Hänelle yksityisessä rukouksessa. En silloin tajunnut, että paljon tästä niin sanotusta rukouksesta oli yksityistä, koska pelkäsin kertoa asioitani kenellekään. Häpesin sitä, etten aina kyennyt hallitsemaan ajatuksiani ja käytöstäni, erityisesti tunteiden ja seksuaalisuuden alueella. Ajattelin, että Jumala on vihastunut minulle ja että minussa on jotain vikaa. Ajatteluni oli monin tavoin vääristynyttä. Aina kun rukoilin Jumalaa, itse asiassa vain ikään kuin velloin omassa kurjuudessani, vaikka olin Hänen läsnäolossaan. En oikeasti keskustellut Hänen kanssaan, vaan oikeastaan vain valitin.

Ehkä suurin syy siihen, miksi välttelin terapeutteja ja vertaistukiryhmiä, oli se, että luulin voivani käsitellä ja selviytyä ongelmistani itsekseni. En tarvitsisi muiden apua; ongelmani eivät olleet niin vakavia, etten lopulta voittaisi niitä.

Olin juuri perustetun seurakunnan pastori ja liian ylpeä myöntämään, että samaan aikaan käytin pornografiaa ja minulla oli muitakin haitallisia tapoja. Olisin suonut, että ihmiset olisivat nähneet minut hengellisenä ihmisenä: ystävällisenä, myötätuntoisena ja lahjakkaana – ei pornosta riippuvaisena ihmisenä, joka tarvitsee terapiaa. Olin vilpittömän häpeissäni siitä kaksoiselämästä, jota elin. Toisaalta nautin salaisesta seksuaalisesta elämästäni, toisaalta en halunnut kenenkään tietävän siitä. Elin kuin ongelmaa ei olisi ollutkaan.

Kieltäminen merkitsi minulle asioiden salassa pitämistä. Sittemmin opin, että kasvu, muutos ja parantuminen alkavat, kun kerromme salaisuutemme luotettaville ihmisille – näin pyrimme kieltämisestä eroon.

Andy

 

ELÄVÄT VEDET -TYÖSSÄ HÄPEÄ SULAA
– SARIN HAASTATTELU SYKSY 2013

Mitä Jumala on tehnyt omassa elämässäsi EV-työn kautta?

Lapsena hylkäsin itseni, koska en halunnut olla tyttö vaan poika. Elin häpeän kanssa, kun en voinut kertoa ongelmistani monellekaan ihmiselle. Vuonna 2010 osallistuin Kutsu Kasvuun –kurssille ja sitten Elävät Vedet –pilottikurssille. Seuraavana kesänä 2011 osallistuin EV-koulutukseen. Jo ennen Elävät Vedet –ohjelmia olin lukenut kirjoja ja käynyt sielunhoidossa, mutta kursseilla opin monia tärkeitä asioita lisää.

Ensimmäisiä muutoksia, mitä huomasin itsessäni, oli se, että häpeä lähti vähenemään. Olemassaolon tunteeni, minuuteni, naiseuteni ja rajat suhteessa toisiin ihmisiin ovat myös vahvistuneet. Asiat, jotka ennen sitoivat, ovat menettäneet otettaan ja koen enemmän vapautta. Suunta on hyvä, mutta haluan mennä vielä eteenpäin.

Tämän kaiken lisäksi olen Elävät Vedet –työssä oppinut hengellistä vastuun ottamista ja löytänyt omannäköiseni palvelupaikan.

Mitä olet nähnyt Jumalan tekevän EV-työn kautta muiden elämässä?

Olen nähnyt muissa samanlaista muutosta kuin itselläkin: he alkavat elää enemmän ja todemmin. Heidän katseensa on erilainen kuin silloin kun tulivat mukaan.

Ei minulla ole aina vahvaa uskoa, että ihmisissä tapahtuisi ihmeitä. Kaikilla eivät muutokset tapahdu nopeasti vuodessa tai kahdessa. Olen kuitenkin löytänyt itseni sanomasta: ”Enpä olisi uskonut, että tuo ihminen on voinut muuttua noin paljon!” Haluaisin nähdä lisää Jumalan työtä ihmisissä!

Tämän vuoden heinäkuussa palvelin Elävät Vedet –opetuslapseusviikolla ylistysryhmässä rumpalina. Koin, että paikalla oli hyvä henki ja käytännön järjestelytkin sujuivat hyvin. Viikko oli tasapainoinen ja koska osallistujia oli vähemmän, olimme tiiviimpi ryhmä.

Mitä tulevaisuuden tavoitteita on Jyväskylän EV-työssä?

Tänä kesänä Andy ja Sirkku Chambers muuttivat pois Jyväskylästä. Toivon, että saamme uuden vahvan tiimin, joka jatkaa EV-työtä. Jyväskylässä on paljon nuorta porukkaa mukana. Toivon, että saamme lisää seurakuntia mukaan tukemaan EV-työtä. Tänä lukuvuonna on toiveenamme järjestää lyhytkestoinen pilotti -EV –kurssi.

Parantava läsnäolo 3-8 Elokuu 2009

Jumala puhui minulle jo heti viikon alussa kun luin Raamattua:
”Suuri on häpeäni, nuoruudestani saakka olen sitä kantanut. – Pystytä merkkejä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut. – Koko laakso, johon kuolleet luut on haudattu ja uhrieläinten tuhka hajotettu, on oleva Herralle pyhitettyä maata.”  (Jer. 31:19,21,40)
Kuolleita pidettiin tuolloin saastaisina: Saastainen paikka on oleva Herralle pyhitettyä maata, siis myös se kaikki elämässäni jota olen katunut ja hävennyt, voi eräänä päivänä olla puhdasta ja työkaluna Hänen käytössään.
Pohdin tuota Raamatun kohtaa koko viikon. Lue loppuun

Ennen kuin Jumala aloitti parantavan työnsä minussa, olin 19-vuotias, yli-innokas kristitty. Pelkäsin ihmisten mielipiteitä ja Jumalan tuomiota, vaikka pelastusvarmuus minulla olikin. Olin hengellinen työnarkomaani.  Jumalan rakkaus tuntui vain kauniilta sanoilta: purin huulta ja ajattelin, että on kestettävä taivaaseen asti tätä tuskallista elämää. Lue loppuun

Löytyykö kristinuskon sanomasta ajatus ihmisenä kasvamisesta? Mikä on kristityn kasvun päämäärä? Onko tunne-elämän kipujen ja ihmissuhteiden parantuminen mahdollista Jeesuksen avulla? Mitä Luther ajatteli kristittynä kasvamisesta? Lue loppuun

Sisäisen parantumisen liike (engl. inner healing movement) syntyi vanhojen kirkkokuntien keskellä alkaneen karismaattisen liikkeen piirissä 1960-luvulla. Karismaattisuudella tarkoitetaan kristillisyyttä, joka pyrkii palaamaan alkukristillisyyteen, jossa Pyhän Hengen yliluonnolliset lahjat (kielilläpuhuminen profetoiminen, sairaiden parantaminen rukouksella) ovat osa arkipäivän kristillisyyttä. Monet vanhojen kirkkojen kristityt halusivat jättää taakseen kristillisyyden, joka uskoi Pyhän Hengen voimaan vain teoriassa. He totesivat, että kirkkoihin tunkeutunut valistusfilosofia oli ”ajanut Jumalan taivaaseen ja jättänyt ihmisen yksinään maan päälle”. He palasivat takaisin kristillisene uskoon, johon kuului ihmeet ja Pyhän Hengen voiman kokeminen. Lue loppuun

Käänteiset rajani ja massiivinen pahoinvointi

Mielestäni toimiva määritelmä rajoista on se, että niiden tehtävänä on pitää hyvä sisällä ja paha ulkona. Voi kuitenkin käydä niin, että rajat toimivat täysin päinvastoin; kaikki se paha olo jää sisään ja hyvä pysyy visusti ulkopuolella! Jotenkin näin kävi minullekin. Jo varhain lapsena eristäydyin omaan maailmaani, koska en saanut aikuisiin sellaista myönteistä kontaktia, jonka kautta olisin saanut ikäviin juttuihin liittyvät ikävät tuntemukset puretuksi. Siitä jäi iso vaje tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi. Tältä pohjalta pienistäkin asioista tuli pienen pojan mielessä hirmuisen isoja asioita. Näin sydämeeni varastoitui paljon pelkoa, vihaa ja häpeää. Myöhemmin tämä taipumus paketoida asioita sisään sujui ihan huomaamattoman sujuvasti. Hyvä olo pakeni minusta kauas ja vahvistelin vielä rajojani, ettei massiivinen paha oloni pian räjähtäisi kaikkien silmille. Tällainen paljastuminen oli se viimeinen niitti, jota aina pelkäsin. Vaietessani vieraannuin tunteistani, tarpeista ja tahdostani, omasta itsestäni. Koska kuitenkin kipeästi kaipasin hyväksyntää, peitin itseni vielä kiltin pojan maskilla. Lue loppuun